Kuva: Pasi Jormalainen / Unsplash

Ilkka Niiranen, Pirkanmaan keksinnöt ry

Ongelmana on usein se, että keksijä ei pysty saamaan omin voimin riittävää ja luotettavaa näyttöä siitä onko keksintö kehityskelpoinen vai ei.

Näytön hankkimisen ongelmia.

Keksintö vaatii aina sen, että jotenkin osoitetaan, että sen on riittävän hyvä, että siihen kannattaa satsata aikaa ja rahaa. Keksijällä on harvoin ainakaan rahaa ja aina keksintö ei ole lainkaan keksijän hyödynnettävissä. Monet keksinnöt koskevat esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita, esimerkiksi parannuksia ympäristössä.

Käytännön elämässä tulisi olla helppoja polkuja viedä hankkeita eteenpäin ilman suuria kuluja ja siten niistä saa keksijä edes kunnian itselleen.

Keksinnön ensimmäinen vaihe on, että sitä arvioivat luotettavat henkilöt jotka tuntevat hyvin kyseistä alaa. Näitä henkilöitä ei yleensä löydy ja vieraille idean esittäminen on suorastaan vaarallista.  Useinhan käy niin, että työpaikoilla esimies esittää omana ideanaan jonkin parannuksen, jonka työntekijä on aiemmin esittänyt.

Parannusehdotukset saatetaan tulkita esittäjän valituksiksi ja siten jätetään pohtimatta olisivatko ne kehityskelpoisia ideoita.

Näyttö keksinnön onnistumisesta ja hyödyllisyydestä siis puuttuu. Monesti keksinnöille ja ideoille on tapana naureskella, varsinkin jos niitä esittää usein sama henkilö. Vähättelevä suhtautuminen lannistaa ja aremmat ihmiset eivät siksi puhu ideoistaan ja kehitysajatuksistaan julkisesti. Näin käy vaikka on olemassa ”Työsuhdekeksintölaki” työntekijän oikeudesta saada keksinnöistään korvausta työnantajaltaan, mutta sitä noudatetaan hyvin harvoin.

Ehdotus asian korjaamiseen.

Idean esittäjälle pitäisi olla tarjolla kehityspolku, yleinen menettely johon idean voisi antaa kehitettäväksi, antaisi suojaa kopiointia vastaan ja jonka kautta kanavoituisi osa ideoiden kehitystoimista.

Ideoiden kehityspolku voisi olla esimerkiksi sellainen, että idean kuvaukselle laadittaisiin tiedosto, jonka täyttämällä ideoija joutuisi arvioimaan, minkälainen idea on kysymyksessä.  Ideakuvauksen avulla pyrittäisiin selvittämään, minkälaisen kehitystyön idea vaatisi. Samalla jouduttaisiin arvioimaan minkälaisen markkina-arvon tai muun merkityksen idean toteuttaminen voisi saada. Tämä tehtäisiin täysin keksijän toimesta, hänen tietonsa ja näkemyksensä nojalla.

Kysymyslomakkeen täyttämisellä idealle hankittaisiin arvioijat alan asiantuntijoiden piiristä. Näitä voisivat olla esim. eläkeiässä olevat idea-tutorit, jotka olisivat joutuneet allekirjoittamaan salassapitosopimuksen. Ideoijien tukihenkilöksi pääsemiselle ja siinä toimimiselle laadittaisiin pelisäännöt.

Arvioijien läpikäymät ideat täsmennettäisiin esityskelpoiseen muotoon ja esitettäisiin rekisteröitäväksi idearekisteriin. Ensimmäiset vaiheet idean käyttökelpoisuuden arvioinnissa ja suojaamistoimissa olisi siten tehty.

 

Onko olemassa lisäyksiä tai ratkaisuja keksijän tukemiseksi tässä asiassa?

Kommentoi sivun alareunan kommentti-osiossa.