Matti Vesterinen Helsingin Keksijät HEKE ry

Keksintöprosessi on monivaiheinen tapahtumaketju, joka noudattelee suunnilleen samoja vaiheita, riippumatta siitä millaisesta keksinnöstä on kysymys. Keksintö lähtee liikkeelle ideasta tai ongelmasta, joka pyritään ratkaisemaan. Sitä seuraa uutuustutkimus, suunnitteluvaihe, prototyypin teko, valmistuksen suunnittelu, keksinnön suojaus, markkinointi, tuotanto ja myynti.

Keksijän ensimmäinen tehtävä olisi arvioida oma osaaminen mitä tulee prosessin eri vaiheisiin ja kartoittaa siten tarvitsemansa ulkopuolisen avun tarve. Tämä riippuu luonnollisesti paljon siitä, millaisesta keksinnöstä on kysymys. Uutuustutkimuksessa keksijä voi käyttää omaa osaamistaan ja tietoa voi etsiä maailmanlaajuisesta Espacenet tietokannasta, mutta hyviä tietolähteitä ovat myös Google, Alibaba.com Yuotube jne. Mikäli uutuustutkimus näyttää vihreää valoa, voidaan siirtyä ns. autotallivaiheeseen. Tämä on keksijän ominta aluetta ja siihen kuuluu keksinnön tarkempi suunnittelu, piirrokset, laskelmat, muotoilu jne. joiden perusteella voidaan hahmotella keksinnön toteutusta. Kun suunnitelmat ovat valmiita, on aika siirtyä prototyypin tekoon. Jos kyseessä on yksinkertainen keksintö, niin keksijä saattaa valmistaa sen itse. 3d-printteri on tässä vaiheessa usein kelpo työkalu. Vaativampi keksintö edellyttää taas turvautumista ulkopuoliseen apuun. Vaikka sanotaan, että hyvällä suunnittelulla voitaisiin korvata prototyyppi, niin aito tuote paljastaa kuitenkin lukuisia parannusmahdollisuuksia ja erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, joita on vaikea havaita ilman prototyyppiä.

Kun keksintöä lähdetään julkistamaan laajemmalle ryhmälle, tulee ajankohtaiseksi sen suojaaminen. Suojaamista kannattaa kuitenkin siirtää mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen ennen keksinnön julkistamista ja yrittää hoitaa sitä ennen kaikki sellaiset prosessivaiheet, joissa keksinnön suojattavia ominaisuuksia ei tarvitse vielä paljastaa. Suojaus eli patentin, hyödyllisyysmallin tai mallisuojan hakeminen on siinä määrin ammattitaitoa vaativaa, että keksijän ei kannata itse ryhtyä sitä tekemään, sillä sisällön kirjoittaminen, oikeiden termien käyttö ja etenkin patenttivaatimusten laadinta on syytä jättää asiantuntijan hoidettavaksi. Kun patenttihakemus tai vastaava on jätetty viranomaisille, keksijä on saattanut keksintönsä turvalliseen vaiheeseen siinä mielessä, että sen voi julkistaa ja sitä voi ruveta markkinoimaan.

Tästä eteenpäin keksintöprosessi on lähinnä valmistusta ja keksinnön kaupallistamista eli toimenpiteitä, joissa keksijän rooli on vähäisempää. Prosessi on nyt tullut vaiheeseen, jota laajuutensa ja vaativuutensa vuoksi voidaan kutsua keksijän kuolemanlaaksoksi. Sen ylittämiseksi keksijä tarvitsee yleensä runsaasti ulkopuolista asiantuntemusta ja apua, jotta keksintö selviäisi halutuksi tuotteeksi markkinoille. Sen kuvaaminen edellyttää kuitenkin jo uutta tarinaa.


Kuva: Matt Palmer / Unsplash

Pertri Peltonen, Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry:n puheenjohtaja, ja Keksintösäätiö sr varapuheenjohtaja.

Suomessa on noin tuhatkunta järjestäytynyttä keksijää. Joidenkin arvioiden mukaan jonkinlaista aktiivista kaupallista keksimistä harjoittaisi Suomessa noin 8 000 henkilöä. Jos keksijäksi katsotaan jokainen, joka on joskus työssään tai vapaa-ajallaan kehitellyt uuden laitteen, menetelmän, ruoan, vaatteen, tai muuta vastaavaa, lukumäärä kasvanee jo miljooniin.

Keksijät voi luokitella myös siltä kannalta, mistä ideat ovat peräisin: On työsuhdekeksijöitä, joille maksetaan kuukausipalkkaa siitä, että he kehittävät uusia ratkaisuja työnantajan toimialalla. On korkeakoulukeksijöitä, joille uudet keksinnöt syntyvät tutkimustyön sivutuotteena. On yrittäjiä, joiden yritys pyörii jonkin keksinnön ympärillä ja jotka pyrkivät kehittämään keksintöä eteenpäin, ollen kilpailijoita aina askeleen edellä. On yksityishenkilöitä, jotka ovat keksineet jotain uutta ja mielenkiintoista. Jokaisessa neljässä ryhmässä voidaan vielä erotella ne, joiden keksintö perustuu täysin omaan ”välähdykseen” ja ne, joille keksintö on syntynyt tilaustyönä, jossa ulkopuolinen on esittänyt ongelman, joka tulisi ratkaista.

Näistä kahdeksasta ryhmästä Suomessa on erityisiä ongelmia erityisesti näillä kahdella keksijäryhmällä: 1) Ne Y-tunnuksettomat yksityishenkilöt, joiden idea ei perustu tilaustyöhön. He eivät saa kunnollista riskipääomaa sen jälkeen kun valtiontuki Keksintösäätiölle lopetettiin kokonaan 2014.  Tätä 100%:n pudotusta voi verrata niihin promillien tai prosenttien määrärahapudotuksiin esimerkiksi koulutusalalla, joista on kovasti valitettu vuonna 2017. Tämän ryhmän sisällä erityisen ongelman muodostavat myös työttömät keksijät, jotka eivät voi perustaa yritystä tai muutenkaan yrittää tienata keksinnöllään, koska menettäisivät sosiaaliturvansa. 2) Ne korkeakoulukeksijät, joiden idea ei perustu tilaustyöhön. He eivät saa kunnollista tukea keksinnön kaupallistamiseksi niissäkään tapauksissa joissa keksintö ainakin osittain kuuluu korkeakoululle. Korkeakouluilta on puuttunut tarvittava osaaminen ja ehkä halukin. Pelkkä työntekijän palkkaaminen korkeakoulun kaikkien keksintöjen myymiseksi ei ole järkevä ratkaisu, vaikka onkin tyypillinen suomalainen tapa. Tulee ymmärtää syvällisesti mistä keksinnössä on kyse ja missä ovat markkinat.

Kolmas ja varsin viihteellinen tapa luokitella keksijöitä on verrata heitä sarjakuva- ja TV-hahmoihin. Tekniikka ja Talous-lehdessä on seikkaillut kekseliäs professori Tuumivainen. TV:stä tuttu Mr Bean päätyy yleensä outoihin ratkaisuihin arjen pulmiin. Ylikonstaapeli Murdoch keksii sata vuotta sitten uusia menetelmiä rikosten selvittämiseksi ja tapaa muita sen ajan suuria todellisia ja kuviteltuja keksijöitä. Aku Ankka -lehdessä keksintöjä tekevät useat hahmot. Pelle Peloton lamppupääapulaisineen ja lintuhattuineen tekee sekä omia että tilauskeksintöjä. Lintuhattu lienee tulkittavissa keinoälyn hyödyntämiseksi. Taavi-eno edustaa vastaavasti korkeakoulukeksijöitä. Neuvokkaat sudenpennut ovat varmasti olleet monelle esikuvana paitsi partiotoiminnan aloittamiselle, myös sille että nuoren kannattaa olla rohkea ja esittää omia ratkaisujaan kun vanhempi sukupolvi ei selviä uusista tilanteista.

Kotitehtävä:

Kun pohdit mihin ryhmään näissä kussakin kolmessa luokittelussa koet kuuluvasi, olet jo päässyt askeleen eteenpäin omalla keksijänurallasi.