Matti Vesterinen Helsingin Keksijät HEKE ry

Keksintöprosessi on monivaiheinen tapahtumaketju, joka noudattelee suunnilleen samoja vaiheita, riippumatta siitä millaisesta keksinnöstä on kysymys. Keksintö lähtee liikkeelle ideasta tai ongelmasta, joka pyritään ratkaisemaan. Sitä seuraa uutuustutkimus, suunnitteluvaihe, prototyypin teko, valmistuksen suunnittelu, keksinnön suojaus, markkinointi, tuotanto ja myynti.

Keksijän ensimmäinen tehtävä olisi arvioida oma osaaminen mitä tulee prosessin eri vaiheisiin ja kartoittaa siten tarvitsemansa ulkopuolisen avun tarve. Tämä riippuu luonnollisesti paljon siitä, millaisesta keksinnöstä on kysymys. Uutuustutkimuksessa keksijä voi käyttää omaa osaamistaan ja tietoa voi etsiä maailmanlaajuisesta Espacenet tietokannasta, mutta hyviä tietolähteitä ovat myös Google, Alibaba.com Yuotube jne. Mikäli uutuustutkimus näyttää vihreää valoa, voidaan siirtyä ns. autotallivaiheeseen. Tämä on keksijän ominta aluetta ja siihen kuuluu keksinnön tarkempi suunnittelu, piirrokset, laskelmat, muotoilu jne. joiden perusteella voidaan hahmotella keksinnön toteutusta. Kun suunnitelmat ovat valmiita, on aika siirtyä prototyypin tekoon. Jos kyseessä on yksinkertainen keksintö, niin keksijä saattaa valmistaa sen itse. 3d-printteri on tässä vaiheessa usein kelpo työkalu. Vaativampi keksintö edellyttää taas turvautumista ulkopuoliseen apuun. Vaikka sanotaan, että hyvällä suunnittelulla voitaisiin korvata prototyyppi, niin aito tuote paljastaa kuitenkin lukuisia parannusmahdollisuuksia ja erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, joita on vaikea havaita ilman prototyyppiä.

Kun keksintöä lähdetään julkistamaan laajemmalle ryhmälle, tulee ajankohtaiseksi sen suojaaminen. Suojaamista kannattaa kuitenkin siirtää mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen ennen keksinnön julkistamista ja yrittää hoitaa sitä ennen kaikki sellaiset prosessivaiheet, joissa keksinnön suojattavia ominaisuuksia ei tarvitse vielä paljastaa. Suojaus eli patentin, hyödyllisyysmallin tai mallisuojan hakeminen on siinä määrin ammattitaitoa vaativaa, että keksijän ei kannata itse ryhtyä sitä tekemään, sillä sisällön kirjoittaminen, oikeiden termien käyttö ja etenkin patenttivaatimusten laadinta on syytä jättää asiantuntijan hoidettavaksi. Kun patenttihakemus tai vastaava on jätetty viranomaisille, keksijä on saattanut keksintönsä turvalliseen vaiheeseen siinä mielessä, että sen voi julkistaa ja sitä voi ruveta markkinoimaan.

Tästä eteenpäin keksintöprosessi on lähinnä valmistusta ja keksinnön kaupallistamista eli toimenpiteitä, joissa keksijän rooli on vähäisempää. Prosessi on nyt tullut vaiheeseen, jota laajuutensa ja vaativuutensa vuoksi voidaan kutsua keksijän kuolemanlaaksoksi. Sen ylittämiseksi keksijä tarvitsee yleensä runsaasti ulkopuolista asiantuntemusta ja apua, jotta keksintö selviäisi halutuksi tuotteeksi markkinoille. Sen kuvaaminen edellyttää kuitenkin jo uutta tarinaa.


Kuva: Matt Palmer / Unsplash

Pertri Peltonen, Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry:n puheenjohtaja, ja Keksintösäätiö sr varapuheenjohtaja.

Suomessa on noin tuhatkunta järjestäytynyttä keksijää. Joidenkin arvioiden mukaan jonkinlaista aktiivista kaupallista keksimistä harjoittaisi Suomessa noin 8 000 henkilöä. Jos keksijäksi katsotaan jokainen, joka on joskus työssään tai vapaa-ajallaan kehitellyt uuden laitteen, menetelmän, ruoan, vaatteen, tai muuta vastaavaa, lukumäärä kasvanee jo miljooniin.

Keksijät voi luokitella myös siltä kannalta, mistä ideat ovat peräisin: On työsuhdekeksijöitä, joille maksetaan kuukausipalkkaa siitä, että he kehittävät uusia ratkaisuja työnantajan toimialalla. On korkeakoulukeksijöitä, joille uudet keksinnöt syntyvät tutkimustyön sivutuotteena. On yrittäjiä, joiden yritys pyörii jonkin keksinnön ympärillä ja jotka pyrkivät kehittämään keksintöä eteenpäin, ollen kilpailijoita aina askeleen edellä. On yksityishenkilöitä, jotka ovat keksineet jotain uutta ja mielenkiintoista. Jokaisessa neljässä ryhmässä voidaan vielä erotella ne, joiden keksintö perustuu täysin omaan ”välähdykseen” ja ne, joille keksintö on syntynyt tilaustyönä, jossa ulkopuolinen on esittänyt ongelman, joka tulisi ratkaista.

Näistä kahdeksasta ryhmästä Suomessa on erityisiä ongelmia erityisesti näillä kahdella keksijäryhmällä: 1) Ne Y-tunnuksettomat yksityishenkilöt, joiden idea ei perustu tilaustyöhön. He eivät saa kunnollista riskipääomaa sen jälkeen kun valtiontuki Keksintösäätiölle lopetettiin kokonaan 2014.  Tätä 100%:n pudotusta voi verrata niihin promillien tai prosenttien määrärahapudotuksiin esimerkiksi koulutusalalla, joista on kovasti valitettu vuonna 2017. Tämän ryhmän sisällä erityisen ongelman muodostavat myös työttömät keksijät, jotka eivät voi perustaa yritystä tai muutenkaan yrittää tienata keksinnöllään, koska menettäisivät sosiaaliturvansa. 2) Ne korkeakoulukeksijät, joiden idea ei perustu tilaustyöhön. He eivät saa kunnollista tukea keksinnön kaupallistamiseksi niissäkään tapauksissa joissa keksintö ainakin osittain kuuluu korkeakoululle. Korkeakouluilta on puuttunut tarvittava osaaminen ja ehkä halukin. Pelkkä työntekijän palkkaaminen korkeakoulun kaikkien keksintöjen myymiseksi ei ole järkevä ratkaisu, vaikka onkin tyypillinen suomalainen tapa. Tulee ymmärtää syvällisesti mistä keksinnössä on kyse ja missä ovat markkinat.

Kolmas ja varsin viihteellinen tapa luokitella keksijöitä on verrata heitä sarjakuva- ja TV-hahmoihin. Tekniikka ja Talous-lehdessä on seikkaillut kekseliäs professori Tuumivainen. TV:stä tuttu Mr Bean päätyy yleensä outoihin ratkaisuihin arjen pulmiin. Ylikonstaapeli Murdoch keksii sata vuotta sitten uusia menetelmiä rikosten selvittämiseksi ja tapaa muita sen ajan suuria todellisia ja kuviteltuja keksijöitä. Aku Ankka -lehdessä keksintöjä tekevät useat hahmot. Pelle Peloton lamppupääapulaisineen ja lintuhattuineen tekee sekä omia että tilauskeksintöjä. Lintuhattu lienee tulkittavissa keinoälyn hyödyntämiseksi. Taavi-eno edustaa vastaavasti korkeakoulukeksijöitä. Neuvokkaat sudenpennut ovat varmasti olleet monelle esikuvana paitsi partiotoiminnan aloittamiselle, myös sille että nuoren kannattaa olla rohkea ja esittää omia ratkaisujaan kun vanhempi sukupolvi ei selviä uusista tilanteista.

Kotitehtävä:

Kun pohdit mihin ryhmään näissä kussakin kolmessa luokittelussa koet kuuluvasi, olet jo päässyt askeleen eteenpäin omalla keksijänurallasi.

 


Kuva: Pasi Jormalainen / Unsplash

Ilkka Niiranen, Pirkanmaan keksinnöt ry

Ongelmana on usein se, että keksijä ei pysty saamaan omin voimin riittävää ja luotettavaa näyttöä siitä onko keksintö kehityskelpoinen vai ei.

Näytön hankkimisen ongelmia.

Keksintö vaatii aina sen, että jotenkin osoitetaan, että sen on riittävän hyvä, että siihen kannattaa satsata aikaa ja rahaa. Keksijällä on harvoin ainakaan rahaa ja aina keksintö ei ole lainkaan keksijän hyödynnettävissä. Monet keksinnöt koskevat esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita, esimerkiksi parannuksia ympäristössä.

Käytännön elämässä tulisi olla helppoja polkuja viedä hankkeita eteenpäin ilman suuria kuluja ja siten niistä saa keksijä edes kunnian itselleen.

Keksinnön ensimmäinen vaihe on, että sitä arvioivat luotettavat henkilöt jotka tuntevat hyvin kyseistä alaa. Näitä henkilöitä ei yleensä löydy ja vieraille idean esittäminen on suorastaan vaarallista.  Useinhan käy niin, että työpaikoilla esimies esittää omana ideanaan jonkin parannuksen, jonka työntekijä on aiemmin esittänyt.

Parannusehdotukset saatetaan tulkita esittäjän valituksiksi ja siten jätetään pohtimatta olisivatko ne kehityskelpoisia ideoita.

Näyttö keksinnön onnistumisesta ja hyödyllisyydestä siis puuttuu. Monesti keksinnöille ja ideoille on tapana naureskella, varsinkin jos niitä esittää usein sama henkilö. Vähättelevä suhtautuminen lannistaa ja aremmat ihmiset eivät siksi puhu ideoistaan ja kehitysajatuksistaan julkisesti. Näin käy vaikka on olemassa ”Työsuhdekeksintölaki” työntekijän oikeudesta saada keksinnöistään korvausta työnantajaltaan, mutta sitä noudatetaan hyvin harvoin.

Ehdotus asian korjaamiseen.

Idean esittäjälle pitäisi olla tarjolla kehityspolku, yleinen menettely johon idean voisi antaa kehitettäväksi, antaisi suojaa kopiointia vastaan ja jonka kautta kanavoituisi osa ideoiden kehitystoimista.

Ideoiden kehityspolku voisi olla esimerkiksi sellainen, että idean kuvaukselle laadittaisiin tiedosto, jonka täyttämällä ideoija joutuisi arvioimaan, minkälainen idea on kysymyksessä.  Ideakuvauksen avulla pyrittäisiin selvittämään, minkälaisen kehitystyön idea vaatisi. Samalla jouduttaisiin arvioimaan minkälaisen markkina-arvon tai muun merkityksen idean toteuttaminen voisi saada. Tämä tehtäisiin täysin keksijän toimesta, hänen tietonsa ja näkemyksensä nojalla.

Kysymyslomakkeen täyttämisellä idealle hankittaisiin arvioijat alan asiantuntijoiden piiristä. Näitä voisivat olla esim. eläkeiässä olevat idea-tutorit, jotka olisivat joutuneet allekirjoittamaan salassapitosopimuksen. Ideoijien tukihenkilöksi pääsemiselle ja siinä toimimiselle laadittaisiin pelisäännöt.

Arvioijien läpikäymät ideat täsmennettäisiin esityskelpoiseen muotoon ja esitettäisiin rekisteröitäväksi idearekisteriin. Ensimmäiset vaiheet idean käyttökelpoisuuden arvioinnissa ja suojaamistoimissa olisi siten tehty.

 

Onko olemassa lisäyksiä tai ratkaisuja keksijän tukemiseksi tässä asiassa?

Kommentoi sivun alareunan kommentti-osiossa.

 


Kuva: Mr Cup / Fabien Barral / Unsplash

Ossi Laakso, CR+IPR=Q

Suomalaisilla keksijöillä on liian ylioptimistinen kuva keksintönsä arvosta ja suojaamisesta. Perinteisesti keksintöjä on patentoitu (ja tai suojattu ylipäätään teollisoikeuksilla), mutta valitettavasti patentoinnille annetaan aivan liian suuri painoarvo. Suomen liittyessä EU:n jäseneksi, saimme samalla runsaasti tuotevastuita ja tuotesuunnittelua koskevia lakeja. Sen seurauksena, riippuen tuotteesta voi käydä niin, että patentoitua kohdetta ei voi edes asettaa markkinoille, koska ei täytäkään tuotevastuu vaatimuksia. (kysymyksessä ei ole tuote takuisiin liittyvKä ongelma)

Sama ongelma koskee tuotteita, jotka on tehty standardien mukaan. Tuotteet eivät välttämättä täytä lain vaatimuksia, riippumatta siitä toimivatko ne hyvin tai ei.

Kolmas tärkeä asia, mihin yritykset kompastuvat, on yrityksien laatusertifioinnit.  Tälläkään ei välttämättä varmisteta, että yritys saisi tuotteitaan asettaa markkinoille.

Näissä kolmessa esimerkkitapauksessa, riippuen tuotteesta tai palvelusta, asiakkaat saattavat joutua kohtuuttomaan tilanteeseen. Eihän voida olettaa, että asiakkailla olisi osaamista tarkastaa ostamiensa tuotteiden suunnittelu-, valmistus- ja lisensointitaustat. Ossi LaakkoCE+IPR=Q16.1.2018

Laitan oheen konkreettisen neuvottelutilanteen mitä kuvaamillani asioilla tarkoitan;

LIIKERISKIT:

Direktiivi-laki/asetus-soveltamisopas (OK)

Ruotsalainen suuryritys kysyi suomalaisilta, ”Voittehan te osoittaa toteen, että tuotteisiinne ja palveluihinne liittyvät CE- merkkiin liittyvät dokumentit (tarkoittaen teknisten rakennetiedostojen asiakirjoja), ovat teiltä saatavissa ts. lisensoitavissa.”

Toinen kynnyskysymys heillä oli ”Voitteko osoittaa kenen dokumentteja eli kuka dokumentit omistaa ja niiden tuotteen vastuullista suunnittelua koskevat sisällöt.”

On hyvä huomata, että ruotsalaiset valistuneet ostajat eivät ensimmäisenä kysy, onko tuotteesi tai palvelusi patentoitu tai jonkin muun rekisteröidyn asian alainen.

Suomalainen lainsäädäntötyö koskien vastuullista suunnittelua.

Direktiivi-laki/asetus-soveltamisopas (OK)

EU: Konedirektiivi 89/392/ETY, sen muutos 144/1993, 73/44/ETY, 93/68/ETY,

2006/42/EY – EUR-Lex – Europa EU

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY, annettu 17 päivänä …. Jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, että tämä direktiivi pannaan niiden alueella …

 

SF: Konepäätös 1410/1993, 1314/1994, Konelaki 1016/2004,

Valtioneuvoston asetus koneiden turvallisuudesta 400/2008 … – Finlex

www.finlex.fi › Finlex › Lainsäädäntö › Ajantasainen lainsäädäntö › Vuosi 2008

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä, säädetään eräiden teknisten laitteiden …

 

EU / SF: PDF]Full page fax print – Europa EU

11.3.2015 – Konedirektiivin 2006/42/EY soveltamisopas – Toinen painos – kesäkuu 2010. 1. Toisen painoksen johdanto. Direktiivillä 2006/42/EY on …

 

  • Määrällisesti näitä vastuita koskevia direktiivejä on paljon.

 

MISSÄ ON OIKEUKSIA (IPR) KOSKEVAT VASTAAVAT ASIAT

 

Kysymys koskee edellä kuvattujen vastuiden velvoittamina tehtävien töiden ja investointien kustannuksien tulopohjan rakennusohjeita.

 

EU: Oikeuksia koskevat direktiivit (esim. direktiivit 2001/29, 2004/48, 2016/943)     Löytyy

 

SF: Oikeuksia koskevat kansalliset lait ja tai asetukset ?                                       ei ole ratifioitu

 

EU/SF: Ohjekirjat, opasteet ja soveltamisoppaat ?                                                                ei ole tehty

 

Eli yhteenvetona, Suomi on ansiokkaasti huolehtinut ”asiakkaiden” tuoteturvallisuudesta, mutta samalla on täysin unohtanut keksijöiden ja vastuullista suunnittelutyötä tekevien henkilöiden työn ja investointien omaisuuden suojaaminen.

 

Allekirjoittanut on toiminut vuodesta 1992 lähtien niin, että vastuut ja oikeudet olisivat tasapainossa, omissa suunnittelutöissään (yli 400 CE- merkin alaista konetta).

 

Suomalaiset haluavat olla kaikessa maailman parhaita, ja nyt se on ainakin lähellä, seuraavan asian kohdalla; ”Suomesta on tulossa, ellei jo tullut piraattien ja kopioiden kaatopaikka”

 

Miksi, lainsäädäntötyön epäonnistumisen seurauksena, niiltä viranomaisilta joiden pitäisi asioista huolehtia, on viety toimita edellytykset, kun ei löydy Suomen laista, asia on kunnossa, ellei jne.


Kuva: Tiina Salminen / Kuvaileva

Pauli Lagerstedt, keksijä

Muutama vuosi sitten pääsiäisenä sain vienon kehoituksen vaimoltani: Siivoa keittiön pöytätaso. Se olikin todella täynnä papereita ja muuta roinaa, joten  minähän aloin siivota.  Kaikki irtain löysi paikkansa, mutta anopinkieltä en osannut sijoittaa minnekään järkevästi, koska viherkasveja meillä nimittäin löytyy keskikokoisen herbaarion verran. Silloin huomasin, että ikkunanpokien helareijäthän ovat suurimman osan ajasta aivan käyttämättöminä. Niihin voisi kehitellä jonkinlaisen kukkatelineen asennussysteemin, jossa ei vaadittaisi reikien poraamista, ruuvaamista tai nauloja!

Lähdin autotalliin protoilemaan pariksi tunniksi ja vääntelin takoraudasta telineen, joka sujahti hienosti keittiön ikkunaan ja anopinkikielikin näytti oikein nätiltä. Koska kukkia oli vielä muillakin pöytätasoilla, päätin tehdä niille kerrostalon ja tein vielä muutaman oksan lisää ja ensimmäinen Floreti-kukkatelineen prototyyppi oli syntynyt!

Ideasta tuotteeksi

Koska se oli mielestäni todella hienon näköinen ja sitä kehuttiin, päätin alkaa suunnitella tästä ihan oikeaa tuotetta. Ensin tietysti teline patentoitiin Kolsterin avulla, sitten tutkin ja hain erilaisia materiaaleja ja valmistusmenetelmiä, päätyen lopuksi pulverimaalattuun alumiiniputkeen ja ruiskupuristettuihin muoviosiin. Kun materiaalivalinta oli selvä, löysin tutun yrittäjän kautta Desart Oy:n Matti Sepon, joka piirsi ideani puhtaaksi, tuotantovalmiiksi, piirustuksiksi.

Tähän asti kaikki oli sujunut kuin rasvattu, mutta kun nyt alettiin valmistaa 0-sarjaa alkoi hommakin muuttua monimutkaisemmaksi. Milloin oli haasteita työkalujen, milloin materiaalien kanssa, mutta loppujen lopuksi on saatu Floreti-kukkateline pakettiin asti ja myyntiin omaan verkkokauppaan 🙂

Floretin paketti, jonka pakkaaTitry

Floreti kaikkiin ikkunoihin?

Sitten siirryttiinkin keksijän innovatiivisesta tilasta yrittäjän arkeen. Tuote on valmis ja sitä pitäisi pystyä markkinoimaan ja hankkia sille näkyvyyttä. Tässä vaiheessa olen tällä hetkellä, muutamia positiivisia kontakteja ja kehitelmiä on ilmassa, mutta suuri läpimurto on vielä tapahtumatta. Toki uusia ideoita on jo myllyssä pyörimässä, mutta suosittelen kaikille, että keksijä aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hakemaan yhteistyökumppaneita ja apua tuotteen myyntiin ja markkinointiin.