Oivalluskeksintö

Palataan esihistorialliseen maailmanaikaan, jolloin raahattavan ja myös kannettavan puhelimen käyttö autossa edellytti antennia. Elämäni ensimmäinen matkapuhelin oli Nokian litteä malli, ihan kahvan kanssa. Elikkä se auton akusta pykälää pienempi malli. Toiminta-aikaa kyseisessä high-tech-tuotteessa riitti peräti kaksi tuntia, jos ei käyttänyt!

Vein kerran Saabiani pesuun enkä saanut antennia irti. Tallustelin Kesoilin kassalle jakaria kysymään ja tyttö iski kouraan puolimetrisen Bachon. Kun ihmettelin työkalun mittoja niin kommentti oli, että ”Kaikki pienemmät on varastettu!” Ja ymmärsin hyvin; sellainen kiva 10cm avain unohtui helposti – tahallisesti tai jopa tahattomasti – taskuun.

No, tokihan se antenni Bachollakin irtosi, mutta oli kyllä roisi työkalu niin pieneen hommaan.

Silloin minulla välähti, että jos leikkauttaisi laserilla polkupyörien mukana tulleen ”yleisavaimen” kaltaisen pienen lätkän, jossa olisi antennia varten sopiva kolo, muistaakseni 8mm avainvälillä. Työssäni olin suunnitellut laserilla leikattavia tuotteita jo jonkin aikaa ja ymmärsin sen mahdollisuudet. Kirjasin ideani pieneen mustakantiseen vihkoon, jossa muitakin ideoita on ”enemmän kuin runsaasti”.

Ehkä vuoden päästä aloin pähkäillä sopivaa liikelahjaa konesuunnittelua tehneen oman insinööritoimistoni asiakkaille. Tuli siinä mieleen omat ja kavereitten keksinnöt. Olin mukana paikallisessa keksijäyhdistyksessä, jonka virallinen nimi oli tuolloin Etelä-Karjalan Keksijät ja Tuotekehittäjät r.y. Omien rajallisten resurssien näkökulmasta katsottuna rahakukkaroon mahtuva metallilätkä tuntui parhaalta. Jossain vaiheessa oivalsin vielä lisätä siihen ostoskärripoletin ja kaljapullon korkinavaajan.

Se oli hauska jokamiehen keksintö, jonka kuka tahansa olisi voinut tehdä.

 

Kehittäminen on työtä ja työtä ja …

Otin yhteyttä keksijöissä toimineeseen Ari Piispaseen, joka ei ihan heti innostunut, mutta soitti seuraavana aamuna innostuneena: ”Kuule Seppo, tämä onkin tosi kova juttu!”

Arin eräs lapsuudenystävä oli kaupan alalla töissä ja tämä oli antanut poletistani todella myönteisen lausunnon. Hän oli sitä mieltä, että minun keksintöni mukaisia jaettaisiin yksi kutakin suomalaista kohti. Siis vain Suomessa! WOW!

Ajankohta oli myös mitä otollisin: ostoskärrylukkojen käyttö oli vasta alkamassa.

Ulkomaankauppaliiton paikallinen asiamies näki koko ketjun. Hän totesi, että jos Saksasta löytyy jälleenmyyjä, niin bisnes olisi melkoisen ongelmaton. Tuotanto oli mahdollista hoitaa Suomesta käsin todella pienillä resursseilla.

Työnjaossa minun kontolleni tuli tuotekehitys ja paperiasiat, Ari hoiti myynnin ja tuotannon.

Piirsin CAD’illä version toisensa jälkeen hakien mahdollisimman kaunista, mutta silti toimivaa rakennetta. Lopputulos muistutti akustista kitaraa. Tämän prosessin myötä havahduin siihen, että estetiikka on lainalaista.

Kaiken kaikkiaan teetimme 100 erilaista versiota mokomasta lätkästä aina kierrekorkin avaajaa myöten.

Nimeksi keksin sanan ”Avari”; väline pullonkorkin ja ostoskärrilukon avaamiseen. Jälkeenpäin selvisi, että J.R.R. Tolkienin fantasiakirjassa esiintyi avari-niminen kansa. Sittemmin tuli tutuksi myös samanniminen ylellinen hotelliketju.

Haimme tuotteellemme myös hyödyllismallisuojan. Toki sellaisen olisi itsekin voinut väsätä, mutta otimme yhteyttä silloisen Papula-Rein-Lahtela Oy:ssä patenttiasiamiehenä toimineeseen Timo Helinoon. Onneksi.

 

Konflikti isojen kanssa

Aloitimme kaupankäynnin protosarjalla. ProLaser leikkasi puolensataa Avaria. Kromi pintaan ja myymään. Vastaanotto oli myönteinen ja lyhyessä ajassa Ari sai niitä 500kpl kaupaksi. Ja kun eräs paikallinen kännykkäkauppias vielä oma-alotteisesti tilasi muutama sata lisää lasermerkatulla logolla, olimme varmoja siitä, että tästä tulee ihan oikea tuote.

Ari löysi edustajaksi ostoskärrimyyjän, joka ympäri maata kärryjä kaupitellessaan esitteli kauppiaille myös meidän Avariamme. Myös Citymarket Turtolassa Tampereella.

Maailma näytti kovasti ruusuiselta ja uskalsimme tilata stanssaustyökalun massatuotantoa varten. Teimme sinkittyjä halpamalleja, kromattuja laatumalleja ja kullattuja ylellisyystuotteita.

Aloimme lähetellä mainoskirjeitä, joissa muun kehumisen joukossa oli maininta teollisoikeudellisesta suojasta. Sekä piirros tai mallikappale Pat. merkinnällä. Suojasta kerrottiin myös kotisivuillamme. Viikon päästä postituksesta Ari alkoi soitella marketeihin ympäri Suomea. Sinkittyä Avaria meni kaupaksi parhaimmillaan kymmeniä tuhansia. Se oli hienoa aikaa.

Otimme kaksi pitkäaikaistyötöntä harjoittelijoiksi ajatuksella, että he aluksi hoitaisivat lasermerkattavien kromattujen pienerien myyntiä.

Sitten saimme kuulla tamperelaisen Citymarket-kauppiaan tilanneen vastaavia Koffin kautta Kauko-Idästä. Kun Ari kertoi minulle asiasta, minä en tahtonut uskoa moista todeksi. Että isojen yritysten keskijohto tilaisi suojatun tuotteen kopioita Citymarketin ja Sinebrychoffin logoilla! Aivan kuin joku veisi jäätelön lastenvaunussa istuvan natiaisen kädestä! – En ole koskaan elämäni aikana ollut mistään asiasta yhtä väärässä!

Koff ja Citymarket kiisivät mitään väärää tehneensä, eivätkä myöskään olleet halukkaita keskustelemaan korvauksesta. Piraatteja oli tuotu EU:n ulkopuolelta, joten keskustelujen epäonnistuttua teimme asiasta tutkintapyynnön Tulliin. Asia toki otettiin vastaan, mutta asian setvintä kesti useita vuosia ja sinä aikana siviilioikeudellinen syyteoikeus vanheni. Emme olleet huolissamme, sillä Tullin puolelta meille oli kerrottu, että tämä oli selvä rikosasia, jossa vanhenemisaika oli pitempi.

Asia mutkistui, kun ensin yleinen syyttäjä Sakari Tiilikainen arvioi meidän menetyksemme Hong-Kongin hintatason mukaan ja ilmoitti, että asia on liian pieni. Ei syytettä. Seuraavaksi apulais­valtakunnansyyttäjä Jorma Kalske katsoi, että tahallisuudesta ei ollut näyttöä – vaikka piraatti oli 1:1 kopio omastamme. Ei syytettä.

Meillä oli mieli mustana.

Viranomaisten pestyä kätensä asiasta, varatuomari Kari J Laine alkoi hoitaa asiaamme ja nostimme itse rikossyytteet neljää henkilö kohtaan. Helsingin käräjäoikeus piti vastaajia syyttöminä ja tuomarina toiminut Kimmo Mikkola langetti meille vastapuolen kuluja 35.000€ maksettavaksi ja oman juristin palkkio päälle. Valitimme Helsingin hovioikeuteen, josta vihdoin tuli hyväksyttävä päätös: neljästä syytteeseen asettamaamme henkilöstä kolme sai 60 päiväsakkoa kukin ja ainoastaan Sinebrychoffin toimitusjohtaja jätettiin tuomitsematta.

Korvaukset sen sijaan eivät naurattaneet: minä ja Ari saimme 5.000€ kahteen pekkaan jaettavaksi.

Käräjöinnin aikana bisnes oli kuollut pois ja myyjiksi otetut kaksi pitkäaikaistyötöntä olivat palanneet kortistoon. Avareita ehdittiin myydä puolisen miljoonaa ja olimme juuri ja juuri saaneet omat kulumme pois. Tuntipalkaksi meille jäi 1-2 euroa tunnilta.

Paskan maku siitä suuhun jäi.

 

Summa summarum

Ison talon isossa konttorissa on helppo tuhahtaa: ”Kaksi persaukista pienyrittäjää maaseudulta. Eivät ne mitään uskalla. Ja vaikka uskaltaisivatkin, niin eivät ne mitään mahda.” – Tällainen ajatusmalli oli pätevä vielä Kekkosen aikaan, mutta ei enää. Ei EU:n aikakaudella. Pienet eivät välttämättä menekään kotiinsa itkemään, vaan nostavat oikeuksien loukkaamisesta äläkän. ”Meetoo” ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen.

Tuolloin kotisivut olivat itsellenikin uusi asia enkä juurikaan tuntenut sosiaalista mediaa – lieneekö nimitystä oltu vielä keksittykään. Julkisuudessa meteli jäi pariin lehtijuttuun. Tänä päivänä tilanne on pienten kannalta kertaluokkaa parempi.

Jos aloittaisin saman hankkeen uudestaan, niin:

– yhteistyö ja työnjako ovat erittäin arvokkaita; Ari oli luonteeltaan enemmän ulospäin suuntautuva, minä sisäänpäin lämpiävä

– hankkeen mittakaavan tulee olla omalle kukkarolle sopiva; jos tulee konkka, niin oma kämppä ei saa mennä

– loppukäyttäjän mielipide on liikkeellelähdön liipaisin

– tuotteelle tulee hakea suoja asiantuntijan toimesta ja omatekoiset kannattaa unohtaa; näissä asioissa pilkun paikka ja ymmärrys ovat todella tärkeitä asioita

– omat tekemiset, etenkin tiedon jakaminen ja julkisuus, tulee dokumentoida

– ongelmien ilmaantuessa välittömästi yhteys juristiin; keksijää ei välttämättä oteta vakavasti

– viranomaisten työrauhasta en enää piittaisi, joskaan en yksisilmäisesti julkisuutta suosittele; se on kovasti kaksiteräinen miekka

– sosiaalinen media käyttöön hyvässä ja pahassa, mutta JÄRKI KÄDESSÄ

Koko tarina: www.avari.fi


Matti Vesterinen Helsingin Keksijät HEKE ry

Keksintöprosessi on monivaiheinen tapahtumaketju, joka noudattelee suunnilleen samoja vaiheita, riippumatta siitä millaisesta keksinnöstä on kysymys. Keksintö lähtee liikkeelle ideasta tai ongelmasta, joka pyritään ratkaisemaan. Sitä seuraa uutuustutkimus, suunnitteluvaihe, prototyypin teko, valmistuksen suunnittelu, keksinnön suojaus, markkinointi, tuotanto ja myynti.

Keksijän ensimmäinen tehtävä olisi arvioida oma osaaminen mitä tulee prosessin eri vaiheisiin ja kartoittaa siten tarvitsemansa ulkopuolisen avun tarve. Tämä riippuu luonnollisesti paljon siitä, millaisesta keksinnöstä on kysymys. Uutuustutkimuksessa keksijä voi käyttää omaa osaamistaan ja tietoa voi etsiä maailmanlaajuisesta Espacenet tietokannasta, mutta hyviä tietolähteitä ovat myös Google, Alibaba.com Yuotube jne. Mikäli uutuustutkimus näyttää vihreää valoa, voidaan siirtyä ns. autotallivaiheeseen. Tämä on keksijän ominta aluetta ja siihen kuuluu keksinnön tarkempi suunnittelu, piirrokset, laskelmat, muotoilu jne. joiden perusteella voidaan hahmotella keksinnön toteutusta. Kun suunnitelmat ovat valmiita, on aika siirtyä prototyypin tekoon. Jos kyseessä on yksinkertainen keksintö, niin keksijä saattaa valmistaa sen itse. 3d-printteri on tässä vaiheessa usein kelpo työkalu. Vaativampi keksintö edellyttää taas turvautumista ulkopuoliseen apuun. Vaikka sanotaan, että hyvällä suunnittelulla voitaisiin korvata prototyyppi, niin aito tuote paljastaa kuitenkin lukuisia parannusmahdollisuuksia ja erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, joita on vaikea havaita ilman prototyyppiä.

Kun keksintöä lähdetään julkistamaan laajemmalle ryhmälle, tulee ajankohtaiseksi sen suojaaminen. Suojaamista kannattaa kuitenkin siirtää mahdollisimman myöhäiseen vaiheeseen ennen keksinnön julkistamista ja yrittää hoitaa sitä ennen kaikki sellaiset prosessivaiheet, joissa keksinnön suojattavia ominaisuuksia ei tarvitse vielä paljastaa. Suojaus eli patentin, hyödyllisyysmallin tai mallisuojan hakeminen on siinä määrin ammattitaitoa vaativaa, että keksijän ei kannata itse ryhtyä sitä tekemään, sillä sisällön kirjoittaminen, oikeiden termien käyttö ja etenkin patenttivaatimusten laadinta on syytä jättää asiantuntijan hoidettavaksi. Kun patenttihakemus tai vastaava on jätetty viranomaisille, keksijä on saattanut keksintönsä turvalliseen vaiheeseen siinä mielessä, että sen voi julkistaa ja sitä voi ruveta markkinoimaan.

Tästä eteenpäin keksintöprosessi on lähinnä valmistusta ja keksinnön kaupallistamista eli toimenpiteitä, joissa keksijän rooli on vähäisempää. Prosessi on nyt tullut vaiheeseen, jota laajuutensa ja vaativuutensa vuoksi voidaan kutsua keksijän kuolemanlaaksoksi. Sen ylittämiseksi keksijä tarvitsee yleensä runsaasti ulkopuolista asiantuntemusta ja apua, jotta keksintö selviäisi halutuksi tuotteeksi markkinoille. Sen kuvaaminen edellyttää kuitenkin jo uutta tarinaa.


Kuva: Matt Palmer / Unsplash

Pertri Peltonen, Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry:n puheenjohtaja, ja Keksintösäätiö sr varapuheenjohtaja.

Suomessa on noin tuhatkunta järjestäytynyttä keksijää. Joidenkin arvioiden mukaan jonkinlaista aktiivista kaupallista keksimistä harjoittaisi Suomessa noin 8 000 henkilöä. Jos keksijäksi katsotaan jokainen, joka on joskus työssään tai vapaa-ajallaan kehitellyt uuden laitteen, menetelmän, ruoan, vaatteen, tai muuta vastaavaa, lukumäärä kasvanee jo miljooniin.

Keksijät voi luokitella myös siltä kannalta, mistä ideat ovat peräisin: On työsuhdekeksijöitä, joille maksetaan kuukausipalkkaa siitä, että he kehittävät uusia ratkaisuja työnantajan toimialalla. On korkeakoulukeksijöitä, joille uudet keksinnöt syntyvät tutkimustyön sivutuotteena. On yrittäjiä, joiden yritys pyörii jonkin keksinnön ympärillä ja jotka pyrkivät kehittämään keksintöä eteenpäin, ollen kilpailijoita aina askeleen edellä. On yksityishenkilöitä, jotka ovat keksineet jotain uutta ja mielenkiintoista. Jokaisessa neljässä ryhmässä voidaan vielä erotella ne, joiden keksintö perustuu täysin omaan ”välähdykseen” ja ne, joille keksintö on syntynyt tilaustyönä, jossa ulkopuolinen on esittänyt ongelman, joka tulisi ratkaista.

Näistä kahdeksasta ryhmästä Suomessa on erityisiä ongelmia erityisesti näillä kahdella keksijäryhmällä: 1) Ne Y-tunnuksettomat yksityishenkilöt, joiden idea ei perustu tilaustyöhön. He eivät saa kunnollista riskipääomaa sen jälkeen kun valtiontuki Keksintösäätiölle lopetettiin kokonaan 2014.  Tätä 100%:n pudotusta voi verrata niihin promillien tai prosenttien määrärahapudotuksiin esimerkiksi koulutusalalla, joista on kovasti valitettu vuonna 2017. Tämän ryhmän sisällä erityisen ongelman muodostavat myös työttömät keksijät, jotka eivät voi perustaa yritystä tai muutenkaan yrittää tienata keksinnöllään, koska menettäisivät sosiaaliturvansa. 2) Ne korkeakoulukeksijät, joiden idea ei perustu tilaustyöhön. He eivät saa kunnollista tukea keksinnön kaupallistamiseksi niissäkään tapauksissa joissa keksintö ainakin osittain kuuluu korkeakoululle. Korkeakouluilta on puuttunut tarvittava osaaminen ja ehkä halukin. Pelkkä työntekijän palkkaaminen korkeakoulun kaikkien keksintöjen myymiseksi ei ole järkevä ratkaisu, vaikka onkin tyypillinen suomalainen tapa. Tulee ymmärtää syvällisesti mistä keksinnössä on kyse ja missä ovat markkinat.

Kolmas ja varsin viihteellinen tapa luokitella keksijöitä on verrata heitä sarjakuva- ja TV-hahmoihin. Tekniikka ja Talous-lehdessä on seikkaillut kekseliäs professori Tuumivainen. TV:stä tuttu Mr Bean päätyy yleensä outoihin ratkaisuihin arjen pulmiin. Ylikonstaapeli Murdoch keksii sata vuotta sitten uusia menetelmiä rikosten selvittämiseksi ja tapaa muita sen ajan suuria todellisia ja kuviteltuja keksijöitä. Aku Ankka -lehdessä keksintöjä tekevät useat hahmot. Pelle Peloton lamppupääapulaisineen ja lintuhattuineen tekee sekä omia että tilauskeksintöjä. Lintuhattu lienee tulkittavissa keinoälyn hyödyntämiseksi. Taavi-eno edustaa vastaavasti korkeakoulukeksijöitä. Neuvokkaat sudenpennut ovat varmasti olleet monelle esikuvana paitsi partiotoiminnan aloittamiselle, myös sille että nuoren kannattaa olla rohkea ja esittää omia ratkaisujaan kun vanhempi sukupolvi ei selviä uusista tilanteista.

Kotitehtävä:

Kun pohdit mihin ryhmään näissä kussakin kolmessa luokittelussa koet kuuluvasi, olet jo päässyt askeleen eteenpäin omalla keksijänurallasi.

 


Kuva: Pasi Jormalainen / Unsplash

Ilkka Niiranen, Pirkanmaan keksinnöt ry

Ongelmana on usein se, että keksijä ei pysty saamaan omin voimin riittävää ja luotettavaa näyttöä siitä onko keksintö kehityskelpoinen vai ei.

Näytön hankkimisen ongelmia.

Keksintö vaatii aina sen, että jotenkin osoitetaan, että sen on riittävän hyvä, että siihen kannattaa satsata aikaa ja rahaa. Keksijällä on harvoin ainakaan rahaa ja aina keksintö ei ole lainkaan keksijän hyödynnettävissä. Monet keksinnöt koskevat esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita, esimerkiksi parannuksia ympäristössä.

Käytännön elämässä tulisi olla helppoja polkuja viedä hankkeita eteenpäin ilman suuria kuluja ja siten niistä saa keksijä edes kunnian itselleen.

Keksinnön ensimmäinen vaihe on, että sitä arvioivat luotettavat henkilöt jotka tuntevat hyvin kyseistä alaa. Näitä henkilöitä ei yleensä löydy ja vieraille idean esittäminen on suorastaan vaarallista.  Useinhan käy niin, että työpaikoilla esimies esittää omana ideanaan jonkin parannuksen, jonka työntekijä on aiemmin esittänyt.

Parannusehdotukset saatetaan tulkita esittäjän valituksiksi ja siten jätetään pohtimatta olisivatko ne kehityskelpoisia ideoita.

Näyttö keksinnön onnistumisesta ja hyödyllisyydestä siis puuttuu. Monesti keksinnöille ja ideoille on tapana naureskella, varsinkin jos niitä esittää usein sama henkilö. Vähättelevä suhtautuminen lannistaa ja aremmat ihmiset eivät siksi puhu ideoistaan ja kehitysajatuksistaan julkisesti. Näin käy vaikka on olemassa ”Työsuhdekeksintölaki” työntekijän oikeudesta saada keksinnöistään korvausta työnantajaltaan, mutta sitä noudatetaan hyvin harvoin.

Ehdotus asian korjaamiseen.

Idean esittäjälle pitäisi olla tarjolla kehityspolku, yleinen menettely johon idean voisi antaa kehitettäväksi, antaisi suojaa kopiointia vastaan ja jonka kautta kanavoituisi osa ideoiden kehitystoimista.

Ideoiden kehityspolku voisi olla esimerkiksi sellainen, että idean kuvaukselle laadittaisiin tiedosto, jonka täyttämällä ideoija joutuisi arvioimaan, minkälainen idea on kysymyksessä.  Ideakuvauksen avulla pyrittäisiin selvittämään, minkälaisen kehitystyön idea vaatisi. Samalla jouduttaisiin arvioimaan minkälaisen markkina-arvon tai muun merkityksen idean toteuttaminen voisi saada. Tämä tehtäisiin täysin keksijän toimesta, hänen tietonsa ja näkemyksensä nojalla.

Kysymyslomakkeen täyttämisellä idealle hankittaisiin arvioijat alan asiantuntijoiden piiristä. Näitä voisivat olla esim. eläkeiässä olevat idea-tutorit, jotka olisivat joutuneet allekirjoittamaan salassapitosopimuksen. Ideoijien tukihenkilöksi pääsemiselle ja siinä toimimiselle laadittaisiin pelisäännöt.

Arvioijien läpikäymät ideat täsmennettäisiin esityskelpoiseen muotoon ja esitettäisiin rekisteröitäväksi idearekisteriin. Ensimmäiset vaiheet idean käyttökelpoisuuden arvioinnissa ja suojaamistoimissa olisi siten tehty.

 

Onko olemassa lisäyksiä tai ratkaisuja keksijän tukemiseksi tässä asiassa?

Kommentoi sivun alareunan kommentti-osiossa.

 


Kuva: Mr Cup / Fabien Barral / Unsplash

Ossi Laakko, CR+IPR=Q

Suomalaisilla keksijöillä on liian ylioptimistinen kuva keksintönsä arvosta ja suojaamisesta. Perinteisesti keksintöjä on patentoitu (ja tai suojattu ylipäätään teollisoikeuksilla), mutta valitettavasti patentoinnille annetaan aivan liian suuri painoarvo. Suomen liittyessä EU:n jäseneksi, saimme samalla runsaasti tuotevastuita ja tuotesuunnittelua koskevia lakeja. Sen seurauksena, riippuen tuotteesta voi käydä niin, että patentoitua kohdetta ei voi edes asettaa markkinoille, koska ei täytäkään tuotevastuu vaatimuksia. (kysymyksessä ei ole tuote takuisiin liittyvKä ongelma)

Sama ongelma koskee tuotteita, jotka on tehty standardien mukaan. Tuotteet eivät välttämättä täytä lain vaatimuksia, riippumatta siitä toimivatko ne hyvin tai ei.

Kolmas tärkeä asia, mihin yritykset kompastuvat, on yrityksien laatusertifioinnit.  Tälläkään ei välttämättä varmisteta, että yritys saisi tuotteitaan asettaa markkinoille.

Näissä kolmessa esimerkkitapauksessa, riippuen tuotteesta tai palvelusta, asiakkaat saattavat joutua kohtuuttomaan tilanteeseen. Eihän voida olettaa, että asiakkailla olisi osaamista tarkastaa ostamiensa tuotteiden suunnittelu-, valmistus- ja lisensointitaustat. Ossi LaakkoCE+IPR=Q16.1.2018

Laitan oheen konkreettisen neuvottelutilanteen mitä kuvaamillani asioilla tarkoitan;

LIIKERISKIT:

Direktiivi-laki/asetus-soveltamisopas (OK)

Ruotsalainen suuryritys kysyi suomalaisilta, ”Voittehan te osoittaa toteen, että tuotteisiinne ja palveluihinne liittyvät CE- merkkiin liittyvät dokumentit (tarkoittaen teknisten rakennetiedostojen asiakirjoja), ovat teiltä saatavissa ts. lisensoitavissa.”

Toinen kynnyskysymys heillä oli ”Voitteko osoittaa kenen dokumentteja eli kuka dokumentit omistaa ja niiden tuotteen vastuullista suunnittelua koskevat sisällöt.”

On hyvä huomata, että ruotsalaiset valistuneet ostajat eivät ensimmäisenä kysy, onko tuotteesi tai palvelusi patentoitu tai jonkin muun rekisteröidyn asian alainen.

Suomalainen lainsäädäntötyö koskien vastuullista suunnittelua.

Direktiivi-laki/asetus-soveltamisopas (OK)

EU: Konedirektiivi 89/392/ETY, sen muutos 144/1993, 73/44/ETY, 93/68/ETY,

2006/42/EY – EUR-Lex – Europa EU

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY, annettu 17 päivänä …. Jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, että tämä direktiivi pannaan niiden alueella …

 

SF: Konepäätös 1410/1993, 1314/1994, Konelaki 1016/2004,

Valtioneuvoston asetus koneiden turvallisuudesta 400/2008 … – Finlex

www.finlex.fi › Finlex › Lainsäädäntö › Ajantasainen lainsäädäntö › Vuosi 2008

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä, säädetään eräiden teknisten laitteiden …

 

EU / SF: PDF]Full page fax print – Europa EU

11.3.2015 – Konedirektiivin 2006/42/EY soveltamisopas – Toinen painos – kesäkuu 2010. 1. Toisen painoksen johdanto. Direktiivillä 2006/42/EY on …

 

  • Määrällisesti näitä vastuita koskevia direktiivejä on paljon.

 

MISSÄ ON OIKEUKSIA (IPR) KOSKEVAT VASTAAVAT ASIAT

 

Kysymys koskee edellä kuvattujen vastuiden velvoittamina tehtävien töiden ja investointien kustannuksien tulopohjan rakennusohjeita.

 

EU: Oikeuksia koskevat direktiivit (esim. direktiivit 2001/29, 2004/48, 2016/943)     Löytyy

 

SF: Oikeuksia koskevat kansalliset lait ja tai asetukset ?                                       ei ole ratifioitu

 

EU/SF: Ohjekirjat, opasteet ja soveltamisoppaat ?                                                                ei ole tehty

 

Eli yhteenvetona, Suomi on ansiokkaasti huolehtinut ”asiakkaiden” tuoteturvallisuudesta, mutta samalla on täysin unohtanut keksijöiden ja vastuullista suunnittelutyötä tekevien henkilöiden työn ja investointien omaisuuden suojaaminen.

 

Allekirjoittanut on toiminut vuodesta 1992 lähtien niin, että vastuut ja oikeudet olisivat tasapainossa, omissa suunnittelutöissään (yli 400 CE- merkin alaista konetta).

Suomalaiset haluavat olla kaikessa maailman parhaita, ja nyt se on ainakin lähellä, seuraavan asian kohdalla; ”Suomesta on tulossa, ellei jo tullut piraattien ja kopioiden kaatopaikka”

Miksi, lainsäädäntötyön epäonnistumisen seurauksena, niiltä viranomaisilta joiden pitäisi asioista huolehtia, on viety toimita edellytykset, kun ei löydy Suomen laista, asia on kunnossa, ellei jne.

 

Jatko-osa edelliselle kirjoitukselleni ”Keksinnöistä ja teknisestä suunnittelusta sekä niiden suojaamisesta liiketoiminnassa 31.12.2017” tai pitäisikö sanoa ”viimeisen tiedon mukaan”

Vielä tuolloin, kun kirjoitin edellistä ”blogia”, ei tiedossani ollut verohallinnon henkisen omaisuuden suojaa koskevia tietoja. Yritän tässä kirjoituksessa niille joita asia kiinnostaa, hieman tätä verohallinnon puuhailua ja taustaa verolaista valottaa.

Lainaan tähän muutamia kohtia, mihin verohallinnon laki perustuu.

 


18.12.1995/1558

Laki verotusmenettelystä

14 b § (29.12.2016/1489)

Siirtohinnoitteludokumentoinnin sisältö

3) kuvaus aineettomaan omaisuuteen liittyvästä toiminnasta;

Päivittyneitä OECD:n siirtohinnoitteluohjeita sovelletaan takautuvasti 25.2.2016 | Uutiset, Verotus

Verohallinto on ottanut kantaa BEPS-projektin myötä uudistuneiden OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden soveltamisesta 19.2.2016 julkaisemassaan kannanotossa (dnro A177/200/2015). Kannanotossa korostetaan OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden asemaa tulkintalähteenä verotusmenettelylain 31 §:n (siirtohinnoitteluoikaisu) ilmaiseman markkinaehtoperiaatteen tulkinnassa. Verohallinto tuo selkeästi esiin sen, että Suomessa uutta ohjeistusta tullaan soveltamaan takautuvasti eli myös ennen 5.10.2015 toteutettuihin etupiiriliiketoimiin.


 

Eli oleellista asiassa on se että ”henkinen omaisuus” ja sitä koskevat asiat ovat taannehtivia.

Toisekseen se ei ole vain Suomen lainsäädäntöä, vaan koskee ns. teollistuneita maita (32)

Moni lukija varmaan ihmettelee mistä asti tuo taannehtivuus alkaa, nekin löytyy laista;

 


(18) Henkilöiden, joilla on oikeus pyytää näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista, ei tarvitse välttämättä olla oikeudenhaltijoita, vaan ne voivat olla myös tahoja, joilla on asiassa välittömiä etuja ja oikeudellinen asema, jos sovellettava lainsäädäntö sen sallii ja mainitun lainsäädännön mukaisesti, ja joihin voidaan lukea myös ammattialan järjestöt, jotka hallinnoivat näitä oikeuksia tai puolustavat niitä yhteisiä ja yksittäisiä etuja, jotka ovat niiden vastuulla.

(19) Koska tekijänoikeus on olemassa heti teoksen luomisesta lähtien, eikä se edellytä virallista rekisteröimistä, on hyödyllistä toistaa Bernin yleissopimuksen 15 artiklan sääntö, jossa vahvistetaan olettama, jonka mukaan kirjallisen tai taiteellisen teoksen tekijää pidetään tekijänä, jos hänen nimensä on ilmoitettu teoksessa. Vastaavaa olettamaa olisi sovellettava myös lähioikeuksien haltijoihin, koska usein juuri lähioikeuden haltija, kuten äänitetuottaja, ryhtyy puolustamaan oikeuksia ja vastustamaan laitonta kopiointia.


 

Sitten eräs keksijöitä koskeva harha, mitä sitkeästi pidetään yllä niiden toimesta kenellä ei (useinkaan) ole itsellä tätä henkisen omaisuuden massaa.

Seuraava lainaus on taas suoraan verohallinnon sivuilta, koskien tätä verolain henkisen omaisuuden määrittelyä ja on täydellisesti ristiriidassa ns. ammattilaisten tulkinnoista.

 


Verohallinto:
Aineettomalla omaisuudella tarkoitetaan laajasti kaikkea liiketoiminnassa arvoa tuottavaa omaisuutta, joka ei ole fyysistä tai rahoitukseen liittyvää omaisuutta. Aineetonta omaisuutta voi syntyä esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystoiminnassa, valmistustoiminnassa sekä myynti- ja markkinointitoiminnassa. Tyypillistä aineetonta omaisuutta ovat muun muassa patentit, tavaramerkit, tekijänoikeudet, liikenimet, mallioikeudet, tietotaito (know-how) ja liikesalaisuudet.
(myös: tarjoukset, keksinnöt, piirustukset, kaaviot, skitsit, jne)
Aineettoman omaisuuden lisensointi
Yritys voi antaa aineettomaan omaisuuteen käyttöoikeuden eli lisenssin toiselle yritykselle. Lisenssinsaaja maksaa käyttöoikeudesta lisenssinantajalle tyypillisesti korvausta juoksevan rojaltin muodossa.
Lisenssisopimuksissa sovitaan tavallisesti muun muassa seuraavista asioista: lisenssin kohde sekä osapuolten oikeudet ja velvoitteet.
Aineettoman omaisuuden tuottama tulo kuuluu lähtökohtaisesti aineettoman omaisuuden omistajalle. (ELI TEKIJÄLLE)


 

Yllä olevalla ohjeella pärjää jo hyvin pitkälle, mikäli ymmärtää mitä näkee.

Eli ei pidä sekoittaa palkkaa – rojaltia tai osinkoa toisiinsa (työntekijä- kehittäjä- sijoittaja), vaan pitäytyä tarkasti sopimuksissa siinä mitä osapuolet kulloinkin kyseisellä sanalla tarkoittaa.

Tulevaisuudessa kunhan verottaja saa henkilöstönsä koulutettua, saattaa ensimmäinen kysymys olla paljonko yrityksesi maksaa rojalteja (ei sitä, paljonko olet vienyt osinkovaroja veroparatiiseihin)

Muista tausta-aineiston lisensointi. Vain se, minkä olet itse tehnyt, on sinun ja sinulla on oikeus käydä sillä kauppaa.

jne.

Allekirjoittanut antaa syventävää tietoa niille, joita aihe kiinnostaa omien liiketoimintojensa kohdalla, korvausta vastaan.

pyydä tarjousta: laakko.ossi@suomi24.fi


Kuva: Tiina Salminen / Kuvaileva

Pauli Lagerstedt, keksijä

Muutama vuosi sitten pääsiäisenä sain vienon kehoituksen vaimoltani: Siivoa keittiön pöytätaso. Se olikin todella täynnä papereita ja muuta roinaa, joten  minähän aloin siivota.  Kaikki irtain löysi paikkansa, mutta anopinkieltä en osannut sijoittaa minnekään järkevästi, koska viherkasveja meillä nimittäin löytyy keskikokoisen herbaarion verran. Silloin huomasin, että ikkunanpokien helareijäthän ovat suurimman osan ajasta aivan käyttämättöminä. Niihin voisi kehitellä jonkinlaisen kukkatelineen asennussysteemin, jossa ei vaadittaisi reikien poraamista, ruuvaamista tai nauloja!

Lähdin autotalliin protoilemaan pariksi tunniksi ja vääntelin takoraudasta telineen, joka sujahti hienosti keittiön ikkunaan ja anopinkikielikin näytti oikein nätiltä. Koska kukkia oli vielä muillakin pöytätasoilla, päätin tehdä niille kerrostalon ja tein vielä muutaman oksan lisää ja ensimmäinen Floreti-kukkatelineen prototyyppi oli syntynyt!

Ideasta tuotteeksi

Koska se oli mielestäni todella hienon näköinen ja sitä kehuttiin, päätin alkaa suunnitella tästä ihan oikeaa tuotetta. Ensin tietysti teline patentoitiin Kolsterin avulla, sitten tutkin ja hain erilaisia materiaaleja ja valmistusmenetelmiä, päätyen lopuksi pulverimaalattuun alumiiniputkeen ja ruiskupuristettuihin muoviosiin. Kun materiaalivalinta oli selvä, löysin tutun yrittäjän kautta Desart Oy:n Matti Sepon, joka piirsi ideani puhtaaksi, tuotantovalmiiksi, piirustuksiksi.

Tähän asti kaikki oli sujunut kuin rasvattu, mutta kun nyt alettiin valmistaa 0-sarjaa alkoi hommakin muuttua monimutkaisemmaksi. Milloin oli haasteita työkalujen, milloin materiaalien kanssa, mutta loppujen lopuksi on saatu Floreti-kukkateline pakettiin asti ja myyntiin omaan verkkokauppaan 🙂

Floretin paketti, jonka pakkaaTitry

Floreti kaikkiin ikkunoihin?

Sitten siirryttiinkin keksijän innovatiivisesta tilasta yrittäjän arkeen. Tuote on valmis ja sitä pitäisi pystyä markkinoimaan ja hankkia sille näkyvyyttä. Tässä vaiheessa olen tällä hetkellä, muutamia positiivisia kontakteja ja kehitelmiä on ilmassa, mutta suuri läpimurto on vielä tapahtumatta. Toki uusia ideoita on jo myllyssä pyörimässä, mutta suosittelen kaikille, että keksijä aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hakemaan yhteistyökumppaneita ja apua tuotteen myyntiin ja markkinointiin.