Keksinnöistä ja teknisestä suunnittelusta sekä niiden suojaamisesta liiketoiminnassa

Kuva: Mr Cup / Fabien Barral / Unsplash

Ossi Laakko, CR+IPR=Q

Suomalaisilla keksijöillä on liian ylioptimistinen kuva keksintönsä arvosta ja suojaamisesta. Perinteisesti keksintöjä on patentoitu (ja tai suojattu ylipäätään teollisoikeuksilla), mutta valitettavasti patentoinnille annetaan aivan liian suuri painoarvo. Suomen liittyessä EU:n jäseneksi, saimme samalla runsaasti tuotevastuita ja tuotesuunnittelua koskevia lakeja. Sen seurauksena, riippuen tuotteesta voi käydä niin, että patentoitua kohdetta ei voi edes asettaa markkinoille, koska ei täytäkään tuotevastuu vaatimuksia. (kysymyksessä ei ole tuote takuisiin liittyvKä ongelma)

Sama ongelma koskee tuotteita, jotka on tehty standardien mukaan. Tuotteet eivät välttämättä täytä lain vaatimuksia, riippumatta siitä toimivatko ne hyvin tai ei.

Kolmas tärkeä asia, mihin yritykset kompastuvat, on yrityksien laatusertifioinnit.  Tälläkään ei välttämättä varmisteta, että yritys saisi tuotteitaan asettaa markkinoille.

Näissä kolmessa esimerkkitapauksessa, riippuen tuotteesta tai palvelusta, asiakkaat saattavat joutua kohtuuttomaan tilanteeseen. Eihän voida olettaa, että asiakkailla olisi osaamista tarkastaa ostamiensa tuotteiden suunnittelu-, valmistus- ja lisensointitaustat. Ossi LaakkoCE+IPR=Q16.1.2018

Laitan oheen konkreettisen neuvottelutilanteen mitä kuvaamillani asioilla tarkoitan;

LIIKERISKIT:

Direktiivi-laki/asetus-soveltamisopas (OK)

Ruotsalainen suuryritys kysyi suomalaisilta, ”Voittehan te osoittaa toteen, että tuotteisiinne ja palveluihinne liittyvät CE- merkkiin liittyvät dokumentit (tarkoittaen teknisten rakennetiedostojen asiakirjoja), ovat teiltä saatavissa ts. lisensoitavissa.”

Toinen kynnyskysymys heillä oli ”Voitteko osoittaa kenen dokumentteja eli kuka dokumentit omistaa ja niiden tuotteen vastuullista suunnittelua koskevat sisällöt.”

On hyvä huomata, että ruotsalaiset valistuneet ostajat eivät ensimmäisenä kysy, onko tuotteesi tai palvelusi patentoitu tai jonkin muun rekisteröidyn asian alainen.

Suomalainen lainsäädäntötyö koskien vastuullista suunnittelua.

Direktiivi-laki/asetus-soveltamisopas (OK)

EU: Konedirektiivi 89/392/ETY, sen muutos 144/1993, 73/44/ETY, 93/68/ETY,

2006/42/EY – EUR-Lex – Europa EU

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY, annettu 17 päivänä …. Jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, että tämä direktiivi pannaan niiden alueella …

 

SF: Konepäätös 1410/1993, 1314/1994, Konelaki 1016/2004,

Valtioneuvoston asetus koneiden turvallisuudesta 400/2008 … – Finlex

www.finlex.fi › Finlex › Lainsäädäntö › Ajantasainen lainsäädäntö › Vuosi 2008

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty sosiaali- ja terveysministeriön esittelystä, säädetään eräiden teknisten laitteiden …

 

EU / SF: PDF]Full page fax print – Europa EU

11.3.2015 – Konedirektiivin 2006/42/EY soveltamisopas – Toinen painos – kesäkuu 2010. 1. Toisen painoksen johdanto. Direktiivillä 2006/42/EY on …

 

  • Määrällisesti näitä vastuita koskevia direktiivejä on paljon.

 

MISSÄ ON OIKEUKSIA (IPR) KOSKEVAT VASTAAVAT ASIAT

 

Kysymys koskee edellä kuvattujen vastuiden velvoittamina tehtävien töiden ja investointien kustannuksien tulopohjan rakennusohjeita.

 

EU: Oikeuksia koskevat direktiivit (esim. direktiivit 2001/29, 2004/48, 2016/943)     Löytyy

 

SF: Oikeuksia koskevat kansalliset lait ja tai asetukset ?                                       ei ole ratifioitu

 

EU/SF: Ohjekirjat, opasteet ja soveltamisoppaat ?                                                                ei ole tehty

 

Eli yhteenvetona, Suomi on ansiokkaasti huolehtinut ”asiakkaiden” tuoteturvallisuudesta, mutta samalla on täysin unohtanut keksijöiden ja vastuullista suunnittelutyötä tekevien henkilöiden työn ja investointien omaisuuden suojaaminen.

 

Allekirjoittanut on toiminut vuodesta 1992 lähtien niin, että vastuut ja oikeudet olisivat tasapainossa, omissa suunnittelutöissään (yli 400 CE- merkin alaista konetta).

Suomalaiset haluavat olla kaikessa maailman parhaita, ja nyt se on ainakin lähellä, seuraavan asian kohdalla; ”Suomesta on tulossa, ellei jo tullut piraattien ja kopioiden kaatopaikka”

Miksi, lainsäädäntötyön epäonnistumisen seurauksena, niiltä viranomaisilta joiden pitäisi asioista huolehtia, on viety toimita edellytykset, kun ei löydy Suomen laista, asia on kunnossa, ellei jne.

 

Jatko-osa edelliselle kirjoitukselleni ”Keksinnöistä ja teknisestä suunnittelusta sekä niiden suojaamisesta liiketoiminnassa 31.12.2017” tai pitäisikö sanoa ”viimeisen tiedon mukaan”

Vielä tuolloin, kun kirjoitin edellistä ”blogia”, ei tiedossani ollut verohallinnon henkisen omaisuuden suojaa koskevia tietoja. Yritän tässä kirjoituksessa niille joita asia kiinnostaa, hieman tätä verohallinnon puuhailua ja taustaa verolaista valottaa.

Lainaan tähän muutamia kohtia, mihin verohallinnon laki perustuu.

 


18.12.1995/1558

Laki verotusmenettelystä

14 b § (29.12.2016/1489)

Siirtohinnoitteludokumentoinnin sisältö

3) kuvaus aineettomaan omaisuuteen liittyvästä toiminnasta;

Päivittyneitä OECD:n siirtohinnoitteluohjeita sovelletaan takautuvasti 25.2.2016 | Uutiset, Verotus

Verohallinto on ottanut kantaa BEPS-projektin myötä uudistuneiden OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden soveltamisesta 19.2.2016 julkaisemassaan kannanotossa (dnro A177/200/2015). Kannanotossa korostetaan OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden asemaa tulkintalähteenä verotusmenettelylain 31 §:n (siirtohinnoitteluoikaisu) ilmaiseman markkinaehtoperiaatteen tulkinnassa. Verohallinto tuo selkeästi esiin sen, että Suomessa uutta ohjeistusta tullaan soveltamaan takautuvasti eli myös ennen 5.10.2015 toteutettuihin etupiiriliiketoimiin.


 

Eli oleellista asiassa on se että ”henkinen omaisuus” ja sitä koskevat asiat ovat taannehtivia.

Toisekseen se ei ole vain Suomen lainsäädäntöä, vaan koskee ns. teollistuneita maita (32)

Moni lukija varmaan ihmettelee mistä asti tuo taannehtivuus alkaa, nekin löytyy laista;

 


(18) Henkilöiden, joilla on oikeus pyytää näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista, ei tarvitse välttämättä olla oikeudenhaltijoita, vaan ne voivat olla myös tahoja, joilla on asiassa välittömiä etuja ja oikeudellinen asema, jos sovellettava lainsäädäntö sen sallii ja mainitun lainsäädännön mukaisesti, ja joihin voidaan lukea myös ammattialan järjestöt, jotka hallinnoivat näitä oikeuksia tai puolustavat niitä yhteisiä ja yksittäisiä etuja, jotka ovat niiden vastuulla.

(19) Koska tekijänoikeus on olemassa heti teoksen luomisesta lähtien, eikä se edellytä virallista rekisteröimistä, on hyödyllistä toistaa Bernin yleissopimuksen 15 artiklan sääntö, jossa vahvistetaan olettama, jonka mukaan kirjallisen tai taiteellisen teoksen tekijää pidetään tekijänä, jos hänen nimensä on ilmoitettu teoksessa. Vastaavaa olettamaa olisi sovellettava myös lähioikeuksien haltijoihin, koska usein juuri lähioikeuden haltija, kuten äänitetuottaja, ryhtyy puolustamaan oikeuksia ja vastustamaan laitonta kopiointia.


 

Sitten eräs keksijöitä koskeva harha, mitä sitkeästi pidetään yllä niiden toimesta kenellä ei (useinkaan) ole itsellä tätä henkisen omaisuuden massaa.

Seuraava lainaus on taas suoraan verohallinnon sivuilta, koskien tätä verolain henkisen omaisuuden määrittelyä ja on täydellisesti ristiriidassa ns. ammattilaisten tulkinnoista.

 


Verohallinto:
Aineettomalla omaisuudella tarkoitetaan laajasti kaikkea liiketoiminnassa arvoa tuottavaa omaisuutta, joka ei ole fyysistä tai rahoitukseen liittyvää omaisuutta. Aineetonta omaisuutta voi syntyä esimerkiksi tutkimus- ja tuotekehitystoiminnassa, valmistustoiminnassa sekä myynti- ja markkinointitoiminnassa. Tyypillistä aineetonta omaisuutta ovat muun muassa patentit, tavaramerkit, tekijänoikeudet, liikenimet, mallioikeudet, tietotaito (know-how) ja liikesalaisuudet.
(myös: tarjoukset, keksinnöt, piirustukset, kaaviot, skitsit, jne)
Aineettoman omaisuuden lisensointi
Yritys voi antaa aineettomaan omaisuuteen käyttöoikeuden eli lisenssin toiselle yritykselle. Lisenssinsaaja maksaa käyttöoikeudesta lisenssinantajalle tyypillisesti korvausta juoksevan rojaltin muodossa.
Lisenssisopimuksissa sovitaan tavallisesti muun muassa seuraavista asioista: lisenssin kohde sekä osapuolten oikeudet ja velvoitteet.
Aineettoman omaisuuden tuottama tulo kuuluu lähtökohtaisesti aineettoman omaisuuden omistajalle. (ELI TEKIJÄLLE)


 

Yllä olevalla ohjeella pärjää jo hyvin pitkälle, mikäli ymmärtää mitä näkee.

Eli ei pidä sekoittaa palkkaa – rojaltia tai osinkoa toisiinsa (työntekijä- kehittäjä- sijoittaja), vaan pitäytyä tarkasti sopimuksissa siinä mitä osapuolet kulloinkin kyseisellä sanalla tarkoittaa.

Tulevaisuudessa kunhan verottaja saa henkilöstönsä koulutettua, saattaa ensimmäinen kysymys olla paljonko yrityksesi maksaa rojalteja (ei sitä, paljonko olet vienyt osinkovaroja veroparatiiseihin)

Muista tausta-aineiston lisensointi. Vain se, minkä olet itse tehnyt, on sinun ja sinulla on oikeus käydä sillä kauppaa.

jne.

Allekirjoittanut antaa syventävää tietoa niille, joita aihe kiinnostaa omien liiketoimintojensa kohdalla, korvausta vastaan.

pyydä tarjousta: laakko.ossi@suomi24.fi