Ava­rin tari­na

Maa­il­man ensim­mäi­sen moni­käyt­töi­sen lan­gat­to­man kai­ut­ti­men syn­ty­ta­ri­na

Tämä inno­vaa­tio sai alkun­sa sau­na­re­mon­tin val­mis­tu­mi­ses­ta lop­pu­vuo­des­ta 2016, johon oli … Lue lisää

Rivett-trailers Migh­ty­Deck mal­li­sar­jan syn­ty­ta­ri­na

Tämän kek­sin­nön synty lähti siitä, että minul­la oli vanha Pe-tran … Lue lisää

Ava­rin tari­na

Oival­lus­kek­sin­tö Pala­taan esi­his­to­rial­li­seen maa­il­man­ai­kaan, jol­loin raa­hat­ta­van ja myös kan­net­ta­van puhe­li­men … Lue lisää

Floreti-kukkatelineen tari­na 

Muu­ta­ma vuosi sit­ten pää­siäi­se­nä sain vie­non kehoi­tuk­sen vai­mol­ta­ni: Sii­voa keit­tiön pöy­tä­ta­so. … Lue lisää

Oival­lus­kek­sin­tö

Pala­taan esi­his­to­rial­li­seen maa­il­man­ai­kaan, jol­loin raa­hat­ta­van ja myös kan­net­ta­van puhe­li­men käyt­tö autos­sa edel­lyt­ti anten­nia. Elä­mä­ni ensim­mäi­nen mat­ka­pu­he­lin oli Nokian lit­teä malli, ihan kah­van kans­sa. Elik­kä se auton akus­ta pykä­lää pie­nem­pi malli. Toiminta-aikaa kysei­ses­sä high-tech-tuotteessa riit­ti perä­ti kaksi tun­tia, jos ei käyt­tä­nyt!

Vein ker­ran Saa­bia­ni pesuun enkä saa­nut anten­nia irti. Tal­lus­te­lin Kesoi­lin kas­sal­le jaka­ria kysy­mään ja tyttö iski kou­raan puo­li­met­ri­sen Bac­hon. Kun ihmet­te­lin työ­ka­lun mit­to­ja niin kom­ment­ti oli, että “Kaik­ki pie­nem­mät on varas­tet­tu!” Ja ymmär­sin hyvin; sel­lai­nen kiva 10cm avain unoh­tui hel­pos­ti — tahal­li­ses­ti tai jopa tahat­to­mas­ti — tas­kuun.

No, toki­han se anten­ni Bac­hol­la­kin irto­si, mutta oli kyllä roisi työ­ka­lu niin pie­neen hom­maan.

Sil­loin minul­la väläh­ti, että jos leik­kaut­tai­si lase­ril­la pol­ku­pyö­rien muka­na tul­leen “ylei­sa­vai­men” kal­tai­sen pie­nen lät­kän, jossa olisi anten­nia var­ten sopi­va kolo, muis­taak­se­ni 8mm avain­vä­lil­lä. Työs­sä­ni olin suun­ni­tel­lut lase­ril­la lei­kat­ta­via tuot­tei­ta jo jon­kin aikaa ja ymmär­sin sen mah­dol­li­suu­det. Kir­ja­sin idea­ni pie­neen mus­ta­kan­ti­seen vih­koon, jossa mui­ta­kin ideoi­ta on “enem­män kuin run­saas­ti”.

Ehkä vuo­den pääs­tä aloin päh­käil­lä sopi­vaa lii­ke­lah­jaa kone­suun­nit­te­lua teh­neen oman insi­nöö­ri­toi­mis­to­ni asiak­kail­le. Tuli siinä mie­leen omat ja kave­reit­ten kek­sin­nöt. Olin muka­na pai­kal­li­ses­sa kek­si­jäyh­dis­tyk­ses­sä, jonka viral­li­nen nimi oli tuol­loin Etelä-Karjalan Kek­si­jät ja Tuo­te­ke­hit­tä­jät r.y. Omien rajal­lis­ten resurs­sien näkö­kul­mas­ta kat­sot­tu­na raha­kuk­ka­roon mah­tu­va metal­li­lät­kä tun­tui par­haal­ta. Jos­sain vai­hees­sa oival­sin vielä lisä­tä sii­hen ostos­kär­ri­po­le­tin ja kal­ja­pul­lon kor­ki­na­vaa­jan.

Se oli haus­ka joka­mie­hen kek­sin­tö, jonka kuka tahan­sa olisi voi­nut tehdä.

 

Kehit­tä­mi­nen on työtä ja työtä ja …

Otin yhteyt­tä kek­si­jöis­sä toi­mi­nee­seen Ari Piis­pa­seen, joka ei ihan heti innos­tu­nut, mutta soit­ti seu­raa­va­na aamu­na innos­tu­nee­na: “Kuule Seppo, tämä onkin tosi kova juttu!”

Arin eräs lap­suu­de­nys­tä­vä oli kau­pan alal­la töis­sä ja tämä oli anta­nut pole­tis­ta­ni todel­la myön­tei­sen lausun­non. Hän oli sitä miel­tä, että minun kek­sin­tö­ni mukai­sia jaet­tai­siin yksi kuta­kin suo­ma­lais­ta kohti. Siis vain Suo­mes­sa! WOW!

Ajan­koh­ta oli myös mitä otol­li­sin: ostos­kär­ry­luk­ko­jen käyt­tö oli vasta alka­mas­sa.

Ulko­maan­kaup­pa­lii­ton pai­kal­li­nen asia­mies näki koko ket­jun. Hän tote­si, että jos Sak­sas­ta löy­tyy jäl­leen­myy­jä, niin bis­nes olisi mel­koi­sen ongel­ma­ton. Tuo­tan­to oli mah­dol­lis­ta hoi­taa Suo­mes­ta käsin todel­la pie­nil­lä resurs­seil­la.

Työn­jaos­sa minun kon­tol­le­ni tuli tuo­te­ke­hi­tys ja pape­ri­asiat, Ari hoiti myyn­nin ja tuo­tan­non.

Piir­sin CAD’il­lä ver­sion toi­sen­sa jäl­keen hakien mah­dol­li­sim­man kau­nis­ta, mutta silti toi­mi­vaa raken­net­ta. Lop­pu­tu­los muis­tut­ti akus­tis­ta kita­raa. Tämän pro­ses­sin myötä havah­duin sii­hen, että este­tiik­ka on lai­na­lais­ta.

Kai­ken kaik­ki­aan tee­tim­me 100 eri­lais­ta ver­sio­ta moko­mas­ta lät­käs­tä aina kier­re­kor­kin avaa­jaa myö­ten.

Nimek­si kek­sin sanan “Avari”; väli­ne pul­lon­kor­kin ja ostos­kär­ri­lu­kon avaa­mi­seen. Jäl­keen­päin sel­vi­si, että J.R.R. Tol­kie­nin fan­ta­sia­kir­jas­sa esiin­tyi avari-niminen kansa. Sit­tem­min tuli tutuk­si myös saman­ni­mi­nen ylel­li­nen hotel­li­ket­ju.

Haim­me tuot­teel­lem­me myös hyö­dyl­lis­mal­li­suo­jan. Toki sel­lai­sen olisi itse­kin voi­nut väsä­tä, mutta otim­me yhteyt­tä sil­loi­sen Papula-Rein-Lahtela Oy:ssä patent­tia­sia­mie­he­nä toi­mi­nee­seen Timo Heli­noon. Onnek­si.

 

Konflik­ti iso­jen kans­sa

Aloi­tim­me kau­pan­käyn­nin pro­to­sar­jal­la. Pro­La­ser leik­ka­si puo­len­sa­taa Ava­ria. Kromi pin­taan ja myy­mään. Vas­taan­ot­to oli myön­tei­nen ja lyhyes­sä ajas­sa Ari sai niitä 500kpl kau­pak­si. Ja kun eräs pai­kal­li­nen kän­nyk­kä­kaup­pias vielä oma-alotteisesti tila­si muu­ta­ma sata lisää laser­mer­ka­tul­la logol­la, olim­me var­mo­ja siitä, että tästä tulee ihan oikea tuote.

Ari löysi edus­ta­jak­si ostos­kär­ri­myy­jän, joka ympä­ri maata kär­ry­jä kau­pi­tel­les­saan esit­te­li kaup­piail­le myös mei­dän Ava­riam­me. Myös City­mar­ket Tur­to­las­sa Tam­pe­reel­la.

Maa­il­ma näyt­ti kovas­ti ruusui­sel­ta ja uskal­sim­me tila­ta stans­saus­työ­ka­lun mas­sa­tuo­tan­toa var­ten. Teim­me sin­kit­ty­jä hal­pa­mal­le­ja, kro­mat­tu­ja laa­tu­mal­le­ja ja kul­lat­tu­ja ylel­li­syys­tuot­tei­ta.

Aloim­me lähe­tel­lä mai­nos­kir­jei­tä, jois­sa muun kehu­mi­sen jou­kos­sa oli mai­nin­ta teol­li­soi­keu­del­li­ses­ta suo­jas­ta. Sekä piir­ros tai mal­li­kap­pa­le Pat. mer­kin­näl­lä. Suo­jas­ta ker­rot­tiin myös koti­si­vuil­lam­me. Vii­kon pääs­tä pos­ti­tuk­ses­ta Ari alkoi soi­tel­la mar­ke­tei­hin ympä­ri Suo­mea. Sin­kit­tyä Ava­ria meni kau­pak­si par­haim­mil­laan kym­me­niä tuhan­sia. Se oli hie­noa aikaa.

Otim­me kaksi pit­kä­ai­kais­työ­tön­tä har­joit­te­li­joik­si aja­tuk­sel­la, että he aluk­si hoi­tai­si­vat laser­mer­kat­ta­vien kro­mat­tu­jen pie­ne­rien myyn­tiä.

Sit­ten saim­me kuul­la tam­pe­re­lai­sen Citymarket-kauppiaan tilan­neen vas­taa­via Kof­fin kaut­ta Kauko-Idästä. Kun Ari ker­toi minul­le asias­ta, minä en tah­to­nut uskoa mois­ta todek­si. Että iso­jen yri­tys­ten kes­ki­joh­to tilai­si suo­ja­tun tuot­teen kopioi­ta City­mar­ke­tin ja Sinebryc­hof­fin logoil­la! Aivan kuin joku veisi jää­te­lön las­ten­vau­nus­sa istu­van natiai­sen kädes­tä! — En ole kos­kaan elä­mä­ni aika­na ollut mis­tään asias­ta yhtä vää­räs­sä!

Koff ja City­mar­ket kii­si­vät mitään vää­rää teh­neen­sä, eivät­kä myös­kään olleet haluk­kai­ta kes­kus­te­le­maan kor­vauk­ses­ta. Piraat­te­ja oli tuotu EU:n ulko­puo­lel­ta, joten kes­kus­te­lu­jen epä­on­nis­tut­tua teim­me asias­ta tut­kin­ta­pyyn­nön Tul­liin. Asia toki otet­tiin vas­taan, mutta asian set­vin­tä kesti usei­ta vuo­sia ja sinä aika­na sivii­lioi­keu­del­li­nen syy­teoi­keus van­he­ni. Emme olleet huo­lis­sam­me, sillä Tul­lin puo­lel­ta meil­le oli ker­rot­tu, että tämä oli selvä rikos­asia, jossa van­he­ne­mi­sai­ka oli pitem­pi.

Asia mut­kis­tui, kun ensin ylei­nen syyt­tä­jä Saka­ri Tii­li­kai­nen arvioi mei­dän mene­tyk­sem­me Hong-Kongin hin­ta­ta­son mukaan ja ilmoit­ti, että asia on liian pieni. Ei syy­tet­tä. Seu­raa­vak­si apulais­valtakunnansyyttäjä Jorma Kals­ke kat­soi, että tahal­li­suu­des­ta ei ollut näyt­töä — vaik­ka piraat­ti oli 1:1 kopio omas­tam­me. Ei syy­tet­tä.

Meil­lä oli mieli mus­ta­na.

Viran­omais­ten pes­tyä käten­sä asias­ta, vara­tuo­ma­ri Kari J Laine alkoi hoi­taa asi­aam­me ja nos­tim­me itse rikos­syyt­teet nel­jää hen­ki­lö koh­taan. Hel­sin­gin kärä­jä­oi­keus piti vas­taa­jia syyt­tö­mi­nä ja tuo­ma­ri­na toi­mi­nut Kimmo Mik­ko­la lan­get­ti meil­le vas­ta­puo­len kulu­ja 35.000€ mak­set­ta­vak­si ja oman juris­tin palk­kio pääl­le. Vali­tim­me Hel­sin­gin hovioi­keu­teen, josta vih­doin tuli hyväk­syt­tä­vä pää­tös: nel­jäs­tä syyt­tee­seen aset­ta­maam­me hen­ki­lös­tä kolme sai 60 päi­vä­sak­koa kukin ja ainoas­taan Sinebryc­hof­fin toi­mi­tus­joh­ta­ja jätet­tiin tuo­mit­se­mat­ta.

Kor­vauk­set sen sijaan eivät nau­rat­ta­neet: minä ja Ari saim­me 5.000€ kah­teen pek­kaan jaet­ta­vak­si.

Kärä­jöin­nin aika­na bis­nes oli kuol­lut pois ja myy­jik­si ote­tut kaksi pit­kä­ai­kais­työ­tön­tä oli­vat palan­neet kor­tis­toon. Ava­rei­ta ehdit­tiin myydä puo­li­sen mil­joo­naa ja olim­me juuri ja juuri saa­neet omat kulum­me pois. Tun­ti­pal­kak­si meil­le jäi 1–2 euroa tun­nil­ta.

Pas­kan maku siitä suu­hun jäi.

 

Summa sum­ma­rum

Ison talon isos­sa kont­to­ris­sa on help­po tuhah­taa: “Kaksi per­sau­kis­ta pie­ny­rit­tä­jää maa­seu­dul­ta. Eivät ne mitään uskal­la. Ja vaik­ka uskal­tai­si­vat­kin, niin eivät ne mitään mahda.” — Täl­lai­nen aja­tus­mal­li oli päte­vä vielä Kek­ko­sen aikaan, mutta ei enää. Ei EU:n aika­kau­del­la. Pie­net eivät vält­tä­mät­tä mene­kään kotiin­sa itke­mään, vaan nos­ta­vat oikeuk­sien louk­kaa­mi­ses­ta älä­kän. “Mee­too” ei ollut ensim­mäi­nen eikä vii­mei­nen.

Tuol­loin koti­si­vut oli­vat itsel­le­ni­kin uusi asia enkä juu­ri­kaan tun­te­nut sosi­aa­lis­ta medi­aa — lie­nee­kö nimi­tys­tä oltu vielä kek­sit­ty­kään. Jul­ki­suu­des­sa mete­li jäi pariin leh­ti­jut­tuun. Tänä päi­vä­nä tilan­ne on pien­ten kan­nal­ta ker­ta­luok­kaa parem­pi.

Jos aloit­tai­sin saman hank­keen uudes­taan, niin:

- yhteis­työ ja työn­ja­ko ovat erit­täin arvok­kai­ta; Ari oli luon­teel­taan enem­män ulos­päin suun­tau­tu­va, minä sisään­päin läm­piä­vä

- hank­keen mit­ta­kaa­van tulee olla omal­le kuk­ka­rol­le sopi­va; jos tulee konk­ka, niin oma kämp­pä ei saa mennä

- lop­pu­käyt­tä­jän mie­li­pi­de on liik­keel­le­läh­dön lii­pai­sin

- tuot­teel­le tulee hakea suoja asian­tun­ti­jan toi­mes­ta ja oma­te­koi­set kan­nat­taa unoh­taa; näis­sä asiois­sa pil­kun paik­ka ja ymmär­rys ovat todel­la tär­kei­tä asioi­ta

- omat teke­mi­set, eten­kin tie­don jaka­mi­nen ja jul­ki­suus, tulee doku­men­toi­da

- ongel­mien ilmaan­tues­sa välit­tö­mäs­ti yhteys juris­tiin; kek­si­jää ei vält­tä­mät­tä oteta vaka­vas­ti

- viran­omais­ten työ­rau­has­ta en enää piit­tai­si, jos­kaan en yksi­sil­mäi­ses­ti jul­ki­suut­ta suo­sit­te­le; se on kovas­ti kak­si­te­räi­nen miek­ka

- sosi­aa­li­nen media käyt­töön hyväs­sä ja pahas­sa, mutta JÄRKI KÄDESSÄ

Seppo Jyr­ki­nen

Koko tari­na: www.avari.fi