Erkki Aura

Tällä het­kel­lä tär­keim­mät tuot­teet ovat kiin­to­kan­ta­jiin perus­tu­vat mik­ro­bi­reak­to­rit, joita on kaksi eri tyyp­piä:

1. Reak­to­riin syö­te­tään vetyä ja hii­li­diok­si­dia, reak­to­ris­ta saa­daan ulos metaa­nia ja vettä.

2. Reak­to­riin syö­te­tään hii­li­mo­nok­si­dia (häkä­kaa­sua), reak­to­ris­ta saa­daan ulos vetyä ja hii­li­diok­si­dia

Rat­kai­su hyö­dyn­tää uusiu­tu­via ener­gia­läh­tei­tä syn­teet­ti­sen maa­kaa­sun tuo­tan­nos­sa, tuot­ta­mal­la metaa­nia (hii­li­mo­nok­si­dis­ta) hii­li­diok­si­dis­ta ja vedys­tä kehi­te­tyl­lä hii­li­neut­raa­lil­la tek­no­lo­gial­la on mah­dol­lis­ta muun­taa uusiu­tu­vaa ener­gi­aa, esi­mer­kik­si tuuli- ja aurin­ko­voi­maa, hel­pom­min varas­toi­ta­vak­si metaa­nik­si.

Syn­tee­si­kaa­sun refor­moin­ti metaa­nik­si mah­dol­lis­taa laa­ja­mit­tai­sen uusiu­tu­vien lii­ken­ne­polt­toai­nei­den tuo­tan­non met­sä­bio­mas­sois­ta! Ener­gia­puul­le huo­mat­ta­va lisä­ar­vo: ”Hak­kees­ta metaa­nia”.

Tuo­tet­tu metaa­ni voi­daan hyö­dyn­tää jo ole­mas­sa ole­vas­sa maakaasu-infrastruktuurissa.

Kuin­ka kaik­ki sai alkun­sa?

Pää­sin kokoai­kae­läk­keel­le vuo­des­ta 2007 alkaen.  Olen pää­asias­sa ollut tut­ki­ja­na, tuo­te­ke­hit­te­li­jä­nä ja kek­si­jä­nä koko työ­ura­ni ajan ensin yksi­tyi­ses­sä tut­ki­mus­lai­tok­ses­sa, sit­ten Hel­sin­gin yli­opis­tos­sa ja lopul­ta MMT:ssä eli nykyi­ses­sä Luke:ssa.

Kek­si­jäy­rit­tä­mi­nen on minua aina kiin­nos­ta­nut ja eläke on tur­van­nut toi­meen­tu­lon aloit­taes­sa kek­si­jäy­rit­tä­mi­sen vuon­na 2007.

Aluk­si kehi­tin ja paten­toin ns. veden­puh­dis­tus­ra­keen ja toi­min­ta kes­kit­tyi tämän tuot­teen val­mis­ta­mi­seen ja myy­mi­seen.  Maa­pe­rä­alan kou­lu­tuk­sen saa­nee­na hii­len kier­to­kul­ku luon­nos­sa alkoi yhä enem­män kiin­nos­taa ja kokei­lin aluk­si paran­taa taval­lis­ta bio­kaa­su­reak­to­ria.  Kokei­lu­jen jäl­keen tote­sin, että reak­to­rin paran­ta­mi­nen vaa­ti­si koke­mus­ta konepaja-tekniikasta, jota minul­la ei ollut. 

Oli siis läh­det­tä­vä aivan uusil­le uril­le. 

Tut­kies­sa­ni NASAN sivus­to­ja netis­sä alkoi minua kiin­nos­taa yhä enem­män mik­ro­bit, jotka teke­vät hii­li­diok­si­dis­ta ja vedys­tä metaa­nia.

Kerä­sin syk­syl­lä  2007 Tor­ron suos­ta ja sen laita-alueilta tur­ve­näyt­tei­tä noin parin met­rin syvyy­del­tä. Alku­tal­vel­la 2008 onnis­tuin eris­tä­mään näyt­teis­tä metaa­ni­mik­ro­be­ja, jotka teke­vät tehok­kaas­ti vedys­tä ja  ja hii­li­diok­si­dis­ta metaa­nia.

Vuo­den 2008 aika­na tote­sin nes­te­reak­to­rin vai­keu­det ja aloin kehit­tää ns. kiin­toai­ne­reak­to­ria mik­ro­beil­le. Tämä onnis­tui koh­tuul­li­ses­ti ja seu­raa­va askel oli­kin yhteis­työ­kump­pa­nei­den ja mah­dol­lis­ten sijoit­ta­jien etsi­mi­nen.

Kävin pitä­mäs­sä esi­tel­miä osaa­mis­kes­kuk­sis­sa ja eri­lai­sil­la tie­teel­li­sil­lä päi­vil­lä. Otin myös yhteyt­tä joi­hin­kin yri­tyk­siin ja kek­sin­tö­sää­ti­öön.

Niin aikaa kului pari vuot­ta ja pää­dyin sii­hen, että on etsit­tä­vä sopi­vat yhteis­työ­kump­pa­nit ja rahoit­ta­ja tutuis­ta lai­tok­sis­ta.

Sain neu­vo­tel­tua Luken kans­sa yhteis­työn.  Siten tek­ni­seen kehit­tä­mi­seen oli mah­dol­li­suus pal­ka­ta 2010 syk­sys­tä alkaen reak­to­ris­ta gra­dua teke­mään maa­ta­lous­tek­no­lo­gi­aa opis­ke­le­va MARKO NISKANEN ja Luken puo­lel­ta tut­ki­jak­si  ANNI ALIALO (kuvas­sa enti­ses­sä ilma­voi­mien pomminhuolto-vaunussa mik­ro­bi­reak­to­rin äärel­lä).

Aluk­si rahoi­tus­ta saa­tiin TEKESIN ns. tuli­ra­hois­ta ja vuon­na 2012 ANNI ALITALO alkoi väi­tös­työn ohel­la vetää var­si­nais­ta TEKES-hanketta MARKO NISKASEN olles­sa tek­nii­kan raken­ta­ja­na. Hanke kesti vuo­den 2015 lop­puun. Hank­kees­sa onnis­tut­tiin lisää­mään reak­to­rin tehoa ja mikrobi-populaatiosta saa­tiin eris­tet­tyä  hii­li­mo­nok­si­dia käyt­tä­vät mik­ro­bit.

Vuo­den 2016 aika­na oli etsit­tä­vä sopi­va kump­pa­ni ja rahoit­ta­ja yritys-toimintaa var­ten . Onnek­si  ILKKA HERLIN oli hyvin kiin­nos­tu­nut asias­ta ja vuo­den 2016 syk­syl­lä hanke patent­tei­neen ja teki­jöi­neen siir­tyi Lukel­ta Qvid­ja­Kraft ab:lle.

ANNI ALITALO edus­taa mik­ro­bio­lo­gian ja kemian osaa­mis­ta. Mar­kon vah­vo­ja aloja on säätö- ja mit­taus­tek­niik­ka sekä eri­lais­ten lait­tei­den raken­ta­mi­nen. Metal­li­ra­ken­ta­mis­ta Qvid­ja­Kraft on osta­nut ulko­puo­li­sil­ta. Käy­tän­nön kehit­tä­mis­työ­hön on vuo­den 2017alusta pal­kat­tu tek­nik­ko RISTO SEPPÄLÄ.

Anni, Marko ja Risto tyy­ty­väi­si­nä kau­pal­lis­ta kokoa ole­van reak­to­rin käyn­nis­tyt­tyä.

Mark­ki­nat näyt­tä­vät ole­van tuot­teil­le lupaa­vat. Uusien tek­nii­koi­den kehit­tä­mi­nen on aloi­tet­tu. Kui­tian kar­ta­non mail­le val­mis­tui vuon­na 2017 hyvät halli- ja labo­ra­to­rio­ti­lat Qvid­ja­Kraf­tin tuo­te­ke­hit­te­li­jöil­le. Oleel­li­sis­ta onnis­tu­mi­sel­le on moni­puo­li­nen osaa­mi­nen talou­den, tek­nii­kan ja bio­lo­gian alal­la. Toi­nen yhtä tär­keä teki­jä on hyvä yhteis­työ ydin­jou­kon välil­lä.

Vuon­na 2019 yri­tyk­sen nimi muu­tet­tiin. Uusi on  QPower. Toi­min­nan joh­ta­jak­si valit­tiin Eero Pau­no­nen, jolla on hyvä koke­mus yri­tyk­sen kas­vat­ta­mi­ses­ta. Alla link­ki uuteen yri­tyk­seen.

QPower on inno­va­tii­vi­nen uusiu­tu­vien ener­gia­rat­kai­su­jen tar­joa­ja.